Tämä on kauhublogi, koska kauhu on minulle maailmassa toiseksi tärkein asia.
Kauhu on toinen niistä kahdesta, jotka minun mielestäni maksavat vaivan.
Kauhu tekee minut onnelliseksi.
Kauhun ohi menevät kaikissa olemassa olevissa sekä kuvitteellisissa maailmoissa ainoastaan
koirat.
Tuosta oikealla olevasta pikkuruisesta esittelytekstistä käy ilmi, että minulla on koira ja se koira on maailman ihanin (yleensä).
Koira sai jo ennen syntymäänsä nimekseen Cujo sen huikean kauhuromaanin mukaan, jonka Stephen King kirjoitti 80-luvun alussa.
Cujo näyttää tältä:
Cujo on 3 ja puolivuotias valkoinen länsiylämaanterrierityttö, joka käyttäytyy hyvin kun siltä tuntuu.
Olen halunnut koiraa aina. Tai niin kauan kuin jotain olen osannut haluta. Vanhemmat sanoivat ei kaksikymmentä vuotta. Sitten asuin hetken ulkomailla ja muutin lopulta Turkuun yksiöön. Sinne en tilan rajallisuuden ja opiskelukiireiden vuoksi uskaltanut koiraa ottaa.
Lopulta löysin maailman ihanimman miehen, muutimme reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja aloimme odottaa Cujoa.
Kului melkein vuosi.
Cujo muutti meille Littoisista maailiskuun lopussa, kun kaikkialla oli kuraa. Pieni valkoinen pötkö ulisi ja vinkui koko matkan Turkuun. Uudessa kodissa pissa valui heti siihen lattian ainoaan neliömetriin, jossa ei ollut sanomalehteä.
Sen jälkeen Cujo tassutteli eteisen lipaston alle ja nukahti.
Aamulla nousin seitsemältä ja kannoin pennun pihalle muka pissalle.
Cujo istuutui kenkäni päälle ja näytti siltä, ettei aio ottaa askeltakaan.
Lopulta kannoin pennun takaisin sisään.
Ensimmäiset puoli vuotta olin kauhusta jäykkänä. Itkeskelin paljon ja usein, sillä pelkäsin
Cujon kuolevan käsiini. Seurasi ripulipäiviä, oksennuksia, punkkeja, liukastumisia, jalkoihin jäämistä ja kaikkea muuta kamalaa. Cujo pysyi hengissä.
Pahimmat viikot olivat noin vuosi sitten, kun Cujolla puhkesivat allergiat. Ripuli ei mennyt ohi, vaikka syötettiin mitä ja tassut punoittivat ja kutisivat jatkuvasti. Tuli aika testata eläinlääkärivakuutuksen kattavuus.
Seurasi syksyn kestänyt allergiadieetti sekä tassujen pesua lääkeshampoolla. Eteisessä oli pysyvästi pakkaus kertakäyttöisiä tassupyyheitä, joilla kuratassut pyyhittiin aina lenkin jälkeen. Lopulta hommaan tuli selvyys ja varovaisten kokeilujen jälkeen löytyi oikea ruoka.
Cujo on minulle valtavan rakas ja pidän koirista ehdottomasti enemmän kuin useimmista ihmisistä.
Cujon tultua jäivät baari-illat lopullisesti taakse, sillä mikään drinksu ei vedä vertoja kainaloon käpertyvälle koiralle tai yheiselle syysretkelle vaikkapa Kakolan mäelle.
Cujo ei omista huiveja, huppareita tai nahkatakkeja. Pyrin pitämään tuon valkoisen puntin elämän koiralle soveliaana. Vaatevarasto koostuu heijastinliivistä, kurahaalarista sekä sadetakista, joka pinkin värin vuoksi soveltuu hyvin metsässä juoksenteluun.
Ruoan suhteen joudun olemaan tarkka. Kaikki mahtavat sokeri-vehnäihanuudet jäävät kauppaan. Sen sijaan kiikutan vähän väliä kotiin hirveä ja poroa.
Pikkuveljeäkin olemme Cujolle harkinneet, mutta juuri nyt elämään ei mahdu toista koiraa.
Cujo on maailman paras lenkkikaveri eikä mikään vedä vertoja ulkoilusta väsyneen koiran lämmölle ja tassujen tuoksulle. <3
PS. Vinkkinä niille lukijoille, joilla on koira, niin nyt on mahdollista saada ilmaista koiranruokaa yhden paketillisen verran.
Itse en ole juuri tuota ruokaa vielä kokeillut, mutta tarkoitus olisi ottaa ruoka kokeiluun jo tänään. Moni barf-ruoka sopii allergikko-Cujollekin hyvin ja mielelläni tuon vaihtelua pelkkiin nappuloihin. Sitä paitsi sellainen vaikkapa raa'alta kalalta haiseva kiitosnuolaus ruokailun jälkeen on ihan omaa luokkaansa!
Ilmaisen ruokapakkauksen saat täältä:
Sen tarjoaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti