The Slender Man

THE SLENDER MAN

Tässä alussa on paikallaan varoituksen sana. Tämä teksti käsittelee Slender Mania, mystistä kasvotonta hahmoa, joka vainoaa ihmisiä ja lopulta tappaa heidät. On yleisesti tunnettua, että mitä enemmän Slender Manista tietää, sitä lähemmäs hän pääsee. Joten harkitse tarkkaan ennen kuin luet pidemmälle. Uteliaisuus on tappanut paljon muitakin.

Yleisen internetin tarjoaman tiedon mukaan Slender Man sai alkunsa kun Something Awful Forums käynnisti kuvanmuokkauskilpailun, jonka aiheena oli ’Create Paranormal Images’. Kesäkuun 10. päivä 2009 Victor Surge lisäsi foorumille ensimmäiset kuvat Slender Manista.

 Kuvat voit katsoa vaikkapa osoitteesta: http://knowyourmeme.com/memes/slender-man

Kuitenkin jo vuonna 2003 julkaistussa pelissä Trilby’s Notes (kolmas osa Ben ”Yathzee” Croshawn julkaisemassa neljän kauhupelin sarjassa Chzo Mythos) on Slender Mania muistutava pahis nimeltään Cabadath, johon on viitattu myös nimellä ”Tall Man”.

Slender Manin historia näyttäisi kuitenkin ulottuvan vieläkin kauemmas menneisyyteen, sillä 1700-luvulta lähtien saksalaiseen kansanperinteeseen on kuulunut hahmo nimeltä Der Grobmann (vapaasti suomennettuna ’Suuri mies’ tai ’Pitkä mies’). Saman aikakauden puupiirroksista löytyy myös Slender Mania ulkoisesti muistuttava hahmo Der Ritter (’Ritari’), jolla on Slender Manille ominaiset luurankomaiset kasvot ja luonnottoman pitkät raajat. Slender Manin kaltaisena hahmona voidaan pitää myös niin ikään saksalaista olentoa nimeltä Schwarzwald (’Musta metsä’). Nimi tulee todellisesta sakasalaisesta paikasta, jossa hahmon kerrotaan ilmestyneen ensimmäisen kerran.

Puupiirrokset löydät esimerkiksi osoitteesta: http://truedemocracyparty.net/2012/09/slender-man-fact-or-fiction-new-monster-hundreds-of-years-old-or-born-on-internet-scary-yes-weekend-entertainment/

Oli hahmo sitten muinaista saksalaista perua tai peliteollisuuden luomus, on vuosi 2009 sille kuitenkin merkittävä, sillä kyseisen vuoden kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen Slender Manista tuli internetilmiö.  

11. kesäkuuta Victor Surge julkaisi lisää tietoa päivää aikaisemmin luomastaan hahmosta.

12. kesäkuuta toinen käyttäjä jatkoi tarinaa.

Kesäkuun 2009 lopussa Slender Man ketjuun oli kirjoitettu 46 kertaa.

2013 Slendylle omistettuja nettisivuja on lukuisia ja Slender Man –myyttiin perustuvia indiepelejä on julkaistu useita. Viimeisimpänä Slender: The Arrival, jonka julkaisupäivä on maaliskuun 2013 lopulla. Slender Man on ollut innoittajana monissa internetmeemeissä ja YouTube-videoissa. Slender Manin pohjalta on luotu huumorihahmo Trender man (muistuttaa vaatekaupan kasvotonta mallinukkea) sekä koominen Splendor Man. Lisäksi Urban Dictionary tuntee useita Slender-myytistä johdettuja sanoja.

Slender Man kuvataan pitkäksi ja laihaksi mieshahmoksi. Ilmoitettu pituus vaihtelee kahdesta metristä neljään metriin.  Slender Man pukeutuu mustiin vaatteisiin (usein tummaan pukuun) ja hänen kerrotaan voivan venyttää käsiään luonnottomiin mittoihin. Selässä Slender Manilla on usein nähty lonkeromainen uloke. Tunnusomaisin piirre lienevät kuitenkin Slender Manin tyhjät, valkoiset kasvot. 

Raportoitujen kohtaamisten perusteella Slender Man voi ilmestyä kenelle vain. Ensimmäisten internettiin lisättyjen kertomusten perusteella Slender Manin uhreja olivat lapset, mutta myöhemmin on julkaistu paljon kuvia ja kertomuksia, joissa Slender Manin kerrotaan vainoavan myös aikuisia. Kukaan ei tiedä  tarkasti millä perusteella Slender Man valitsee uhrinsa. Aikuisia uhreja näyttää kuitenkin yhdistävän menneisyyden tragedia.

Slender Manin kerrotaan aiheuttavan muistinmenetystä, unettomuutta, oksentelua, ripulia, vainoharhaisuutta sekä veristä yskää, josta käytetään  englanninkielistä nimitystä ’slendersickness’. Tallennettaessa Slender Man aiheuttaa häiriöitä videoihin ja valokuviin. Aikuisia uhrejaan Slender Man vaanii pitkään ja aiheuttaa edellä kuvatun kaltaisia oireita. Lapsille Slender Man esiintyy ystävällisenä hahmona, hän pystyy hypnotisoimaan tenavat lonkeroillaan eivätkä nämä voi vastustaa Slendyn kutsua. Siitä, mitä Slender Man uhreilleen tekee, ei ole varmuutta. Teoriat vaihtelevat hengiltä raiskaamisesta siirtymiseen toiseen maailmankaikkeuteen. Sieppauspaikat ovat usein palaneet pian Slender Manin ilmestymisen jälkeen. Joskus paikalta on löydetty palasia uhrien vaatteista.

Löydetyissä uhreissa ei ole havaittu kamppailun jälkiä. Uhrit on saatettu sitoa metsässä korkealle puuhun ja jättää vuotamaan kuiviin. Osassa tapauksisa uhrien sisäelimet on irroitettu, kääritty muoviin ja palautettu paikoilleen.

Slender Mania selittävät teoriat

1. The Tulpa Effect

Slender Manin syntyä on ja olemassaoloa on selitetty pääasiassa kolmen eri teorian voimin. Suosituin selitysmalli on niin kutsuttu Tulpa-vaikutus (The Tupla effect). Tulpaksi kutsutaan olentoa, joka aineellistuu riittävän monien ihmisten ajatusten yhteissummasta. Toisin sanoen Slender Man syntyy, kun riittävän moni ihminen kuvittelee hänet olemassaolevaksi.

2. Core Theory

Tulpa-vaikutukseen perustuu myös Slender Mania selittävä ydinteoria (Core Theory). Ydinteoria on Robert Sagelin luoma ja sen lähtöajatuksena on Tulpa-vaikutus. Ydinteorian erikoisuutena on sen tarjoama mahdollisuus Slender Manin voittamiseen. Jos Slender Man on mahdollista synnyttää ajatuksen voimalla, voidaan hänet ajatella myös voittamattoman sijaan voitettavana.

Sagel on blogissaan White Elephants (Nimitys tulee leikistä, jossa kuulijaa kielletään ajattelemasta valkoista elefanttia, jonka jälkeen se on ainut mitä kuulija pystyy ajattelemaan) esitellyt kehyskertomuksen, jonka avulla Slender Man on mahdollista voittaa.

Kehyskertomuksen puitteissa osallistujille jaetaan roolit, joiden mukaan he toimivat. Sagelin ehdottamat roolit ovat mystikko, erakko, soturi, vartija, sankari ja oppinut. Kehyskertomuksen ympäristön muodostaa viidakko, jonka keskellä on kylä. Kyläläiset pelkäävät viidakkoa, jonne yksi kyläläinen kuitenkin uskaltautuu. Hän katoaa, mutta palaa seuraavana yönä henkitoreissaan ja verisenä. Hän kertoo, että viidakossa asuu tiikeri. Tiikeri on suuri ja pelottava, mutta lopulta vain tiikeri. Ei Tuntematon tai Varjo, pelkkä tiikeri, jonka kenties joku jonain päivänä päihittää. Järjettömään pelkoon ei ole enää aihetta.

Tiettävästi Sagel tovereineen kokeili teoriaa ja epäonnistui. Sittemmin White Elephants –blogi poistettiin, mutta nettisivusto Slender Nation on koostanut blogia uudelleen. Löydetyt postaukset löytyvät täältä: http://slendernation.forumotion.com/t4-cached-white-elephants-robert-sagel

3. Kvanttiteoria

Kolmantena esitettynä teoriana Slender Manin olemassa olosta on (ei enempää eikä vähempää kuin) kvanttiteoria. Se perustuu ajatukseen, että Slender Manin olemassaolo voidaan ainakin osittain selittää fysiikan ja ymmärretyn tieteen keinoin. Teoria pyrkii antamaan Slendyn olemassaololle tieteellisen selityksen.

Slender Maniin liittyvät havainnot sopivat joten kuten kvanttifysiikan ajatukseen maailmankaikkeudesta.

Slender Mania ei milloinkaan ole raportoitu liikkeessä vaan Slendyn kykenee havaintojen mukaan teleportaamaan itsensä paikasta toiseen (nk. ’slenderwalk’). Tämä rinnastuu kvanttiteorian aaltofunktioon, jossa hiukkanen ei esiinny paikallistuneena tiettyy pisteeseen (kuten klassisessa fysiikassa) vaan sen paikan määrityksessä on aina tietty epävarmuus. Slenderman on olemassa kaikissa mahdollisissa paikoissa kunnes (uhrin) havainto pysäyttää Slenderin tiettyyn pisteeseen.

Jotta kvanttiteoria toimisi Slendyn olemassa olon selittäjänä, Slendyllä tulisi olla aaltofunktio, joka muistuttaisi yksittäistä alkeishiukkasta. Näin ollen teorian hienostuneimmissa versioissa oletetaankin, että Slenderman itsessään on eräänlainen luonnollinen todennäköisyyden ruumiillistuma, joka koostuu miljardeista hiukkasista kuten ihminen, mutta toimii kuin yksittäinen kvanttihiukkanen.

Jos Slendermanin ainut hiukkanen on aktiivinen, hänen on myös oltava täysivaltainen, jotta hän voi hallita todennäköistä aaltofunktiota ja sen seurauksena positiotaan aika-avaruudessa. (Tämä on kiehtova teoria, mutta ymmärän kvanttifysiikkaa valitettavan huonosti. Pahoittelen mikäli olen kääntänyt termistöä väärin.)

Tämä kaikki on vain murto-osa siitä, mitä internet on Slender Manin ympärille luonut. Tietoa löydät lisää hakukoneita hyödyntämällä. Apuna voit käyttää myös vaikkapa YouTubea.

Mutta varaudu nukkumaan tulevaisuudessa valot päällä...

Merihirviöistä

 Bloop ja Julia – Mysteerit aaltojen alla

            Vuosisatojen ajan merimiehet ovat kertoneet tarinoita merissä elävistä hirviöistä, joista ehkä tunnetuin on Kraken, jättiläismustekala, jonka lonkerot yltävät laivojen korkeimman maston tasalle ja joka pystyy upottamaan suurimmatkin alukset. Leviathan-nimisen merihirviön pyrstön liike puolestaan saa tarun mukaan aikaan tsunamit.

            Voisiko näissä tarinoissa olla mitään perää?

Havainnot

            Sound Surveillance System (SOSUS) on sarja veden alle asennettuja kuunteluasemia, joita Yhdysvaltain merivoimat käytti 1960-luvulla neuvostoliittolaisten sukellusveneiden tarkkailuun.  Nämä kuunteluasemat ovat edelleen toiminnassa ja ne muodostavat ketjun, joka kulkee Pohjois-Atlantin poikki. Asemia on myös muualla Atlantilla sekä Tyynellämerellä. Nykyisin laitteistoa käytetään pääosin vedenalaisen seismisen toiminnan tutkimiseen, jään liikkeiden tarkkailuun sekä  vedenalla elävien nisäkkäiden muuttoliikkeiden ja populaation koon seuraamiseen.

            SOSUS –laitteistoa hyödyntää erityisesti National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA), joka on valtamerten ja ilmaston tutkimukseen erikoistunut yhdysvaltalainen järjestö. Elokuussa 1991 sen alaisuudessa toimiva Pacific Marine Environmental Laboratory (PMEL) alkoi tallentaa SOSUS-järjestelmän kautta saatavaa äänimateriaalia. Silloin nauhalle tallentui ääni, jonka alkuperä oli pitkään arvoitus.

            Ääni sai nimen Upsweep. Se muodostui kapeataajuuksisista äänisarjoista, joiden kesto oli useita sekunteja. Ääni oli riittävän voimakas, jotta se pystytiin tallentamaan kaikkialla Tyynellämerellä. Ääni kuului vuosien ajan kausittain, yleensä huiput osuivat keväälle ja syksylle. Vuoden 1991 jälkeen Upsweep on heikentynyt, mutta NOAA:n laitteet havaitsevat sen edelleen. Äänen lähteenä pidettiin ensin sillivalasta, mutta kun ääni tallentui vastaanottimiin yhtä aikaa Tyynenmeren vastakkaisilla laidoilla tutkijat totesivat, ettei kyseessä ole sillivalas. Sillivalas on liian pieni tuottaakseen niin voimakkaan äänen.

            Vuonna 1997 NOAA:n laitteisto tallensi uuden vedenalaisen äänen, joka herättää edelleen keskustelua ja spekulaatioita. Ääntä alettiin kutsua Bloopiksi. Bloop oli erittäin voimakas ja sen taajuus oli hyvin matala. NOAA:n mukaan ääni havaittiin lukuisilla sensoreilla ja se kuului lähes 5000 kilometrin säteellä.

            Maaliskuun viidentenä vuonna 1997 nauhoitettiin jälleen uusi ääni, joka sai nimekseen Train. Saman vuoden toukokuussa NOAA tallensi äänen, jota alettiin kutsua nimellä Slow Down. Heinäkuussa nauhalle tallentui Whistle ja maaliskuussa 1999 Julia.

Mistä äänet tulevat

            NOAA:ssa työskentelevä tiedemies Christopher Fox on tutkinut näiden tuntemattomien äänten alkuperää. Hän on myös äänille annettujen nimien takana. Foxin mukaan moni merestä nauhoitettava ääni voidaan selittää sääilmiöillä tai meressä tapahtuvalla veden liikkeellä. Fox epäileekin, että osa tunnistamattomista äänistä selittyy näiden ilmiöiden avulla. Vesi, joka sopivissa olosuhteissa syöksyy kallioiden tai vastaavien muodostelmien välistä, voi muodostaa äänen, jonka sensorit havaitsevat. Fox pitää ainakin Trainiksi kutsuttua ääntä tämän kaltaisen ilmiön aiheuttamana.

         Äänien alkuperää on pyritty selittämään paitsi veden, myös maan ja jään liikkeillä. Nykyisin pidetään jo varmana, että Upsweepiksi kutsutun äänen aiheutti merenalainen vulkaaninen toiminta.

            Yhden teorian mukaan tunnistamattomien äänien taustalla olisi Etelämantereella tapahtuva jäiden liike. Jäämassat murtuvat, hankautuvat toisiaan vasten ja romahtavat veteen aiheuttaen voimakkaan äänen. Myös Fox on osin tämän teorian kannalla. Esimerksi Slow Downiksi kutsutun äänen spektrogrammi muistuttaa huomattavasti spektrogrammia, joka syntyy kun suuret massat hankautuvat toisiaan vasten. Fox pitääkin mahdollisena, että Slow Dowinin aiheutti juuri tällainen jäämassojen välinen hankaus. Toistaiseksi kyseessä on kuitenkin pelkkä teoria.

            Fox on selvittänyt myös mahdollisuutta, että äänten takana olisi jokin ihmisen aikaansaannos. Hän kääntyi Yhdysvaltain merivoimien puoleen ja kysyi asiantuntijoilta voisiko mikään armeijan käyttämä laite, vaikkapa torpedo saada aikaan esimerkiksi Bloopia muistuttavan äänen. Vastaus oli kieltävä, ihminen ei ole näiden äänten taustalla.

            Fox on monien muiden tiedemiesten tavoin pohtinut myös mahdollisuutta, että äänten takana olisi elävä olento. Äänistä Bloop muistuttaa Foxin mukaan paljon meressä elävien petojen tuottamia ääniä. Ratkaiseva ero on kuitenkin se, että vuonna 1997 kun Bloop havaittiin, se kuului lähes 5000 kilometrin säteellä. Mikään tunnettu eläin ei tuota niin kovaa ääntä.

            Fox kuitenkin korostaa, että esimerksi seitivalaan ääntelystä tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Joidenkin tunnistamattomien äänten aiheuttajina saattavat olla jopa tunnetut valaslajit, sillä valaiden ääntelyn tutkimus painottuu pääosin kuultaviin taajuuksiin. Bloopin kaltaiset äänet taas ovat paljon matalampia ja niitä on tutkittu huomattavasti vähemmän.

            Kesäkuussa 2002 CNN julkaisi uutisen Bloopista. Sen mukaan tiedemiehet eivät  täysin sulje pois mahdollisuutta, etteikö Bloopiksi nimetyn äänen takana olisi jonkin suuri eläin. Uutisen mukaan suurinkin valas on kuitenkin liian pieni tuottaakseen Bloopin kaltaisen voimakkaan ja matalan äänen. Yhtenä mahdollisena äänen aiheuttajana tutkijat pitävät jättiläismustekalaa.

            Bostonin yliopiston meribiologi Phil Lobel epäilee vahvasti teoriaa jättiläismustekalasta. Lobelin mukaan mustekalalta puuttuu elin, jolla se tuottaisi Bloopin kaltaisen äänen. Hänkin kuitenkin myöntää, että ääni on todennäköisesti peräisin biologisesta lähteestä.

            Jättiläismustekalojen ruumiita on satunnaisesti huuhtoutunut rannoille ympäri maailmaa ja niiden imukuppien jättämiä jälkiä on löydetty valaiden kyljistä. Elävänä jättiläismustekalaa ei ole kuitenkaan koskaan varmasti nähty eikä näin ollen tiedetä miten suureksi tällainen mustekala voi kasvaa eikä myöskään voida varmuudella sanoa pystyisikö se tuottamaan äänen, joka selittäisi Bloopin alkuperän.

Tulevaisuus

            Merenalaisten äänten tutkimus jatkuu edelleen. Se on kuitenkin hidasta, sillä tutkimuskenttä on pieni ja vaatii erityisosaamista. Tutkimusperinne on myös hajanainen, sillä seismologit, geologit, meritutkijat ja armeijan analyytikot keskittyvät kaikki omaan erityisalaansa eikä yhteistyötä juuri ole.

            NOAA:n merentutkimusohjelman johtaja Craig McLean onkin todennut, että mikäli tiedeyhteisölle esiteltäisiin näitä tunnistamattomia, merenalaisia ääniä vastaava, avaruudesta nauhoitettu ääni, synnyttäisi se yhteisössä aivan toisenlaista tarmoa selvittää äänen alkuperä. Meren suhteen asia on toisin. McLeanin mukaan ihmiskunta on tottunut katsomaan merta kunnioittaen ja hyväksyen, ettemme koskaan tiedä mitä pinnan alla todella liikkuu.

            Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyneet seuraamaan tapahtumia sivusta. Lovecraftin ihailijat pitävät ääniä merkkinä Cthulhuksi kutsutun hirviön olemassaolosta. 

            Cthulhun haudan kerrotaan sijaitsevan vain 800 kilometrin päässä paikasta, josta Bloopin aiheuttajan arvioidaan sijainneen.

         

        

***

Lähteet:

Wolman, David 2002: Calls from the deep, New Scientist.

http://www.science.org.au/nova/newscientist/102ns_001.htm

CNN.com/Sci-Tech: Tuning on to a deep sea monster.

http://archives.cnn.com/2002/TECH/science/06/13/bloop/

Vents Program – Exploring deep ocean ecosystems

http://www.pmel.noaa.gov/vents/

CREEPYPASTA

CREEPYPASTA -  Kauhun uusi aika

creepy [kri:pi] (ark) kammottava, värisyttävä, kauhu-

paste [peist]  I s 1 tahna; taikina; massa 2 liisteri 3 korulasi, strassi II tr liimata; liisteröidä

                                                *          *          *

            Ne, jotka ovat nähneet smile.jpg-nimisen tiedoston kertovat sen sisältävän           valokuvan, jossa koiramainen olio, mahdollisesti siperianhusky on kuvattu      kirkkaassa salaman valossa. Koira istuu hämrässä huoneessa taustallaan            ainoastaan ihmisen käsi, joka kurottuu kuvaan koiran vasemmalta    puolelta. Käsi on tyhjä, mutta useimmat  sanovat sen näyttävän    viittovan         jotain. […] Kuvan uhrit väittävät nähneensä kuvan toistuvan loputtomiin mielessään silloin ku heillä todellisuudessa on ollut epileptinen kohtaus. Näiden kohtauksien on raportoitu jatkuvan määrittelemättömän ajan, ne tulevat usein uhrien nukkuessa ja aiheuttavat hyvin eläviä ja voimakkaita painajaisia.  -Smile dog

Mitä creepypasta on?

Kun hakukoneeseen kirjoittaa sanan ”creepypasta” saa alle puolessa sekunnissa yli puoli miljoonaa osumaa. Suurimassa creepypastan nimeä kantavassa facebook-yhteisössä on lähes 15 000 jäsentä. YouTubessa suosituimmat creepypastaksi luokiteltavat videot ovat keränneet miljoonia katsojia. Mistä oikein on kysymys?

Sanana creepypasta on muunnelma internetajan termistä copypasta, joka merkitsee tekstikatkelmaa, joka uudelleen ja uudelleen kopioidaan (copy) ja liitetään (paste) eri  puolille internetiä; keskustelufoorumeille, sivustoille ja profiileihin. Creepypastalla tarkoitetaankin internetiin lisättyä lyhyttä kauhutarinaa tai -kertomusta, jonka tarkoituksena on säikäyttää lukijansa. Idea on ikivanha. Ennen internetiä creepypastan sijaan puhuttiin kauhujutuista tai urbaanilegendoista. Creepypastaan erikoistuneilla internetsivustoilla kuitenkin korostetaan, että creepypastassa ei milloinkaan ole kyse valtavirtakauhusta.

Mistä kaikki alkoi?

Creepypastan alkuperä on hämärän peitossa, mutta ensimmäiset creepypastaksi luokitellut kertomukset löytyvät 1990-luvulta. Ne olivat sähköpostin kautta levinneitä ketjukirjeitä, joissa ketjun katkaisemisesta seurasi useimmiten vakavia mielenterveysongelmia tai kuolema. Yksi tällaisista kirjeistä kulki nimellä Katu Lata Kulu. Kirjeessä kerrottiin nuoresta afrikkalaistytöstä, joka 40-luvulla saapui Amerikkaan. Tuntematon mies tappoi tytön viiltämällä hänen selkäänsä tekstin LATUALATUKA. Mikäli viestin saaja ei jatkaisi ketjua, tulisi Katu Lata Kulu keskiyöllä varastamaan ketjun katkaisseen henkilön sielun.

Vuonna 2007 4chan-nettisivustolle ilmestyi ensimmäinen creepypastaa koskeva keskusteluketju. Marraskuussa 2010 New York Times julkaisi artikkelin nimeltä ”Bored at work? Try Creepypasta, or Web Scares”. Joulukuussa 2010 luotiin creepypastalle oma TV Tropes –sivu. Vuonna 2012 creepypastalla on Facebookissa tuhansia tykkääjiä ja lukuisat nettisivut ovat koonneet internetissä leviävät creepypastat yhteen.

            Ainakin 200 lapsen kerrotaan sairastuneen Lavender Town –syndroomaan  pian helmikuun 27. päivän jälkeen vuonna 1996, jolloin Pokémon Red and Green -peli julkaistiin Japanissa. Lapset tappoivat itsensä useimmiten joko hirttäytymällä hyppäämällä korkealta. Ne, jotka eivät tappaneet itseään kärsivät vakavista päänsäryistä kuunneltuaan Lavender Town –pelin teemamusiikkia.

            Huhujen mukaan itsemurhien ja sairastumisten takana oli pelin musiikki, jonka  taajuus oli äärimmäisen korkea. Tutkimuksissa todettiin, että vain lapset ja nuoret teini-ikäiset voivat kuulla näin korkean taajuuden.

            Kun musiikkia vuonna 2012 analysoitiin käyttämällä erikoissoftaa huomattiin, että lähellä musiikin loppua alkoi softa luoda kuvia Unown-nimisestä Pokémonista. Unown voidaan kääntää vapaasti sanoilla LEAVE NOW.  – Lavender Town Syndrome

Miten creepypasta erottautuu valtavirrasta?

Creepypasta on paitsi kertomuksia myös videoita ja kuvia, joiden avulla tarinoita on mahdollista syventää. Yksi YouTuben tunnetuimmista creepypaste-videoista on kerännyt yli viisi miljoonaa katsojaa ja on nimeltään yksinkertaisesti The Scariest Picture on the Internet. Muita tunnettuja videoita ovat kiistelty The Grifter sekä suicidemouse.avi, joista jälkimmäinen kiersi ketjukirjeen muodossa jo 90-luvulla ja jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen ensimmäisistä creepypastoista.

Osa creepypastasta on tarkoitettu säikyttämään, osa pelkästään huvittamaan. Puhutaan huonosta (”bad”) tai jälkeenjääneestä (”retarded”) creepypastasta, joka on tarkoituksellisen huvittavaa ja älytöntä tai josta puuttuu loppuhuipennus.

Creepypastojen pituus ja laatu vaihtelevat, mutta nettisivusto creepypasta.wikia.com on listannut kolme kategoriaa, joihin useimmat creepypastat voidaan jakaa:

- Ensimmäinen toistuva piirre on viittaus menneisyyteen, uutiseen tai tapahtumaan, jonka lukija varmasti tietää. (Muistat varmaan 2000-luvun alusta sen tapauksen, jossa kaksi pikkutyttöä katosi sängyistään keskellä yötä.)

- Toinen toistuva ominaisuus creepypastassa on listata lukijalle tarkat ohjeet siitä, miten tiettyjä tekoja seuraa tietty, yleensä kauhea seuraus. (Se, joka pimeässä sanoo peilin edessä kolmasti ”Bloody Mary” manaa esiin raivoisan noidan hengen. Henki silpoo ruumiit ja repii sielun irti ruumiin jäänteistä. Bloody Maryn irti repimä sielu jää ikuisiksi ajoiksi peilin vangiksi.)

- Kolmatta toistuvaa teemaan kutsutaan Kadonneeksi jaksoksi (The Lost Episode). Kadonnut jakso viittaa tv-sarjan osaan, jota ei ole koskaan esitetty missään. Jaksossa tutut hahmot käyttäytyvät oudosti tai väkivaltaisesti. On tavallista tällainen creepypasta kertoo suositusta, lapsille suunnatusta piirrossarjasta. Esimerkiksi Paavo Pesusieni ja Pokémon ovat monen creepypastan aiheena. Myös My Little Pony ja Simpsonit ovat innoittaneen creepypastan keksijöitä. Omat creepypastansa on myös Sonicilla, Legend of Zeldalla ja Minecraftilla.

Mitä uutta creepypasta tarjoaa?

Creepypastassa ei aina ole kyse puhtaasti vanhan kierrättämisestä vaan sen myötä kauhugenre on saanut joukon uusia hahmoja. Heinäkuussa 2009 Something Awful Forums käynnisti paranormaalien valokuvien kuvanmuokkauskilpailun. Tuon kilpailun myötä internetiin syntyi uusi hahmo, Slender Man. Slender Man on nimensä mukaisesti tummiin pukeutunut, laiha mies (slender merkitsee yksinkertaisesti hoikkaa), jolla on lonkeroita muistuttavat raajat jonka valkoisista kasvoista puuttuvat silmät ja suu. Slender Man vainoaa erityisesti lapsia ja aiheuttaa muun muassa unettomuutta, vainoharhaisuutta sekä yskää(!)

Kilpailukuvasta alkunsa saanut hahmo alkoi elää internetissä omaa elämäänsä. Valokuvia tuli lisää, creepypastat syvensivät tarinaa ja nettiin ladattiin Slender Manista kertovia, dokumentin tyyliä jäljitteleviä filmejä. Slender Maniin pohjautuvat myös tietokonepelit Slenderman (2011, Green Meteor Team) sekä Slender (2012, Parsec Productions).

Creepypasta uudistaa kauhugenreä jatkuvasti. Uusia tarinoita keksitään ympäri maailmaa ja fanifiktion tapaan kirjoitetut kauhutarinat tekevät vanhasta uutta. Internetin ansiosta tarinat alkavat elää omaa elämäänsä, ne saavat uusia loppuja ja niistä keskustellaan. Ne päätyvät koko maailman luettaviksi. Vanha nähdään eritavalla kuin ennen ja samalla syntyy jotain kokonaan uutta. Mielikuvitus ja pelko yhdistävät ihmisiä yli internetin ja creepypastassa on kyse ennen kaikkea meidän aikamme kauhusta.

Creepypasta tuo kauhukertomukset jokaiseen kotiin. Se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden luoda oma tarinansa ja jakaa se miljoonien lukijoiden tai katsojien kesken. Internet tarjoaa näille kauhukertomuksille uuden ulottuvuuden ja tuo nykyajan ilmiöt kauhukertomusten osaksi.  Vanhat kartanot tai kosteat ullakot ovat enää harvoin osa nuorten arkea. Sen sijaan tietokonepelit ja tutut tv-sarjat ovat kaikille tuttuja. Vanhimmat netissä edelleen kiertävät creepypastat ovat melkein 20 vuotta vanhoja. Ei liene epäselvää, että aikanaan creepypastasta todennäköisesti tulee osa uuden sukupolven kansanperinnettä.

            Kauhu valtasi Sateenkaaren hänen katsoessaan ympärilleen. Huone oli koristeltu Marsipaanin tyylille uskollisesti, mutta silti  kaikki oli pielessä. Katosta roikkuva serpentiini oli tehty kuivatuista suolista, kirkkailla väreillä maalattuja kaiken kokoisia kalloja oli aseteltu riviin seinustalle. Pastellisävyin koristellut sisäelimet oli täytetty heliumilla ja    kiinnitetty tuolien selkämyksiin. Tuolit ja pöydät oli koottu kuolleiden ponien jäänteistä. Pöydällä, Sateenkaaren vieressä olivat neljän varsan     päät. Niiden silmät olivat kiinni kuin ne olisivat unessa. Varsojen päähän oli aseteltu niiden omasta nahasta tehdyt juhlahatut. 

–      My Little Pony, The Lost Episode:  Cupcake

Esimerkit on kerätty creepypasta.wikia.com-sivustolta. Vapaat käännökset ovat kirjoittajan.

Linkkejä:

creepypasta.wikia.com

www.4chan.org

knowyourmeme.com/memes/creepypasta

www.creepypasta.com