Vuosisatojen
ajan merimiehet ovat kertoneet tarinoita merissä elävistä hirviöistä, joista
ehkä tunnetuin on Kraken, jättiläismustekala, jonka lonkerot yltävät laivojen
korkeimman maston tasalle ja joka pystyy upottamaan suurimmatkin alukset. Leviathan-nimisen
merihirviön pyrstön liike puolestaan saa tarun mukaan aikaan tsunamit.
Voisiko
näissä tarinoissa olla mitään perää?
Havainnot
Sound
Surveillance System (SOSUS) on sarja veden alle asennettuja kuunteluasemia,
joita Yhdysvaltain merivoimat käytti 1960-luvulla neuvostoliittolaisten
sukellusveneiden tarkkailuun. Nämä
kuunteluasemat ovat edelleen toiminnassa ja ne muodostavat ketjun, joka kulkee
Pohjois-Atlantin poikki. Asemia on myös muualla Atlantilla sekä Tyynellämerellä.
Nykyisin laitteistoa käytetään pääosin vedenalaisen seismisen toiminnan
tutkimiseen, jään liikkeiden tarkkailuun sekä
vedenalla elävien nisäkkäiden muuttoliikkeiden ja populaation koon
seuraamiseen.
SOSUS
–laitteistoa hyödyntää erityisesti National Oceanic and Atmospheric
Administration (NOAA), joka on valtamerten ja ilmaston tutkimukseen
erikoistunut yhdysvaltalainen järjestö. Elokuussa 1991 sen alaisuudessa toimiva
Pacific Marine Environmental Laboratory (PMEL) alkoi tallentaa
SOSUS-järjestelmän kautta saatavaa äänimateriaalia. Silloin nauhalle tallentui
ääni, jonka alkuperä oli pitkään arvoitus.
Ääni sai
nimen Upsweep. Se muodostui
kapeataajuuksisista äänisarjoista, joiden kesto oli useita sekunteja. Ääni oli
riittävän voimakas, jotta se pystytiin tallentamaan kaikkialla Tyynellämerellä.
Ääni kuului vuosien ajan kausittain, yleensä huiput osuivat keväälle ja
syksylle. Vuoden 1991 jälkeen Upsweep
on heikentynyt, mutta NOAA:n laitteet havaitsevat sen edelleen. Äänen lähteenä
pidettiin ensin sillivalasta, mutta kun ääni tallentui vastaanottimiin yhtä
aikaa Tyynenmeren vastakkaisilla laidoilla tutkijat totesivat, ettei kyseessä
ole sillivalas. Sillivalas on liian pieni tuottaakseen niin voimakkaan äänen.
Vuonna 1997
NOAA:n laitteisto tallensi uuden vedenalaisen äänen, joka herättää edelleen
keskustelua ja spekulaatioita. Ääntä alettiin kutsua Bloopiksi. Bloop oli
erittäin voimakas ja sen taajuus oli hyvin matala. NOAA:n mukaan ääni havaittiin
lukuisilla sensoreilla ja se kuului lähes 5000 kilometrin säteellä.
Maaliskuun
viidentenä vuonna 1997 nauhoitettiin jälleen uusi ääni, joka sai nimekseen Train. Saman vuoden toukokuussa NOAA
tallensi äänen, jota alettiin kutsua nimellä Slow Down. Heinäkuussa nauhalle tallentui Whistle ja maaliskuussa 1999 Julia.
Mistä äänet tulevat
NOAA:ssa
työskentelevä tiedemies Christopher Fox on tutkinut näiden tuntemattomien
äänten alkuperää. Hän on myös äänille annettujen nimien takana. Foxin mukaan moni
merestä nauhoitettava ääni voidaan selittää sääilmiöillä tai meressä
tapahtuvalla veden liikkeellä. Fox epäileekin, että osa tunnistamattomista
äänistä selittyy näiden ilmiöiden avulla. Vesi, joka sopivissa olosuhteissa
syöksyy kallioiden tai vastaavien muodostelmien välistä, voi muodostaa äänen,
jonka sensorit havaitsevat. Fox pitää ainakin Trainiksi kutsuttua ääntä tämän kaltaisen ilmiön aiheuttamana.
Äänien alkuperää on pyritty
selittämään paitsi veden, myös maan ja jään liikkeillä. Nykyisin pidetään jo
varmana, että Upsweepiksi kutsutun
äänen aiheutti merenalainen vulkaaninen toiminta.
Yhden
teorian mukaan tunnistamattomien äänien taustalla olisi Etelämantereella
tapahtuva jäiden liike. Jäämassat murtuvat, hankautuvat toisiaan vasten ja
romahtavat veteen aiheuttaen voimakkaan äänen. Myös Fox on osin tämän teorian
kannalla. Esimerksi Slow Downiksi
kutsutun äänen spektrogrammi muistuttaa huomattavasti spektrogrammia, joka
syntyy kun suuret massat hankautuvat toisiaan vasten. Fox pitääkin mahdollisena,
että Slow Dowinin aiheutti juuri tällainen jäämassojen välinen hankaus.
Toistaiseksi kyseessä on kuitenkin pelkkä teoria.
Fox on
selvittänyt myös mahdollisuutta, että äänten takana olisi jokin ihmisen
aikaansaannos. Hän kääntyi Yhdysvaltain merivoimien puoleen ja kysyi
asiantuntijoilta voisiko mikään armeijan käyttämä laite, vaikkapa torpedo saada
aikaan esimerkiksi Bloopia
muistuttavan äänen. Vastaus oli kieltävä, ihminen ei ole näiden äänten
taustalla.
Fox on
monien muiden tiedemiesten tavoin pohtinut myös mahdollisuutta, että äänten
takana olisi elävä olento. Äänistä Bloop muistuttaa Foxin mukaan paljon meressä
elävien petojen tuottamia ääniä. Ratkaiseva ero on kuitenkin se, että vuonna
1997 kun Bloop havaittiin, se kuului
lähes 5000 kilometrin säteellä. Mikään tunnettu eläin ei tuota niin kovaa
ääntä.
Fox
kuitenkin korostaa, että esimerksi seitivalaan ääntelystä tiedetään
toistaiseksi hyvin vähän. Joidenkin tunnistamattomien äänten aiheuttajina
saattavat olla jopa tunnetut valaslajit, sillä valaiden ääntelyn tutkimus
painottuu pääosin kuultaviin taajuuksiin. Bloopin
kaltaiset äänet taas ovat paljon matalampia ja niitä on tutkittu huomattavasti
vähemmän.
Kesäkuussa
2002 CNN julkaisi uutisen Bloopista.
Sen mukaan tiedemiehet eivät täysin
sulje pois mahdollisuutta, etteikö Bloopiksi
nimetyn äänen takana olisi jonkin suuri eläin. Uutisen mukaan suurinkin valas
on kuitenkin liian pieni tuottaakseen Bloopin
kaltaisen voimakkaan ja matalan äänen. Yhtenä mahdollisena äänen aiheuttajana
tutkijat pitävät jättiläismustekalaa.
Bostonin
yliopiston meribiologi Phil Lobel epäilee vahvasti teoriaa
jättiläismustekalasta. Lobelin mukaan mustekalalta puuttuu elin, jolla se
tuottaisi Bloopin kaltaisen äänen.
Hänkin kuitenkin myöntää, että ääni on todennäköisesti peräisin biologisesta
lähteestä.
Jättiläismustekalojen ruumiita
on satunnaisesti huuhtoutunut rannoille ympäri maailmaa ja niiden imukuppien
jättämiä jälkiä on löydetty valaiden kyljistä. Elävänä jättiläismustekalaa ei
ole kuitenkaan koskaan varmasti nähty eikä näin ollen tiedetä miten suureksi
tällainen mustekala voi kasvaa eikä myöskään voida varmuudella sanoa pystyisikö
se tuottamaan äänen, joka selittäisi Bloopin
alkuperän.
Tulevaisuus
Merenalaisten
äänten tutkimus jatkuu edelleen. Se on kuitenkin hidasta, sillä tutkimuskenttä
on pieni ja vaatii erityisosaamista. Tutkimusperinne on myös hajanainen, sillä
seismologit, geologit, meritutkijat ja armeijan analyytikot keskittyvät kaikki
omaan erityisalaansa eikä yhteistyötä juuri ole.
NOAA:n
merentutkimusohjelman johtaja Craig McLean onkin todennut, että mikäli
tiedeyhteisölle esiteltäisiin näitä tunnistamattomia, merenalaisia ääniä
vastaava, avaruudesta nauhoitettu ääni, synnyttäisi se yhteisössä aivan
toisenlaista tarmoa selvittää äänen alkuperä. Meren suhteen asia on toisin.
McLeanin mukaan ihmiskunta on tottunut katsomaan merta kunnioittaen ja
hyväksyen, ettemme koskaan tiedä mitä pinnan alla todella liikkuu.
Kaikki eivät
kuitenkaan ole tyytyneet seuraamaan tapahtumia sivusta. Lovecraftin ihailijat
pitävät ääniä merkkinä Cthulhuksi kutsutun hirviön olemassaolosta.
Cthulhun
haudan kerrotaan sijaitsevan vain 800 kilometrin päässä paikasta, josta Bloopin aiheuttajan arvioidaan
sijainneen.
***
Lähteet:
Wolman, David 2002: Calls
from the deep, New Scientist.
CNN.com/Sci-Tech: Tuning
on to a deep sea monster.
Vents Program – Exploring deep ocean ecosystems
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti