Yö hotellissa

Onnekkaan sattuman kautta vietän iltaa Cujon kanssa hotellissa.
Euroviisujen toista semifinaalia odotellessa aloin tunnelmoida hotellikauhua.
 

Hotellihuone on kiehtova paikka. Tässä samassa huoneessa lienee yöpynyt moni muu, osa varmasti jo kuolleita. Ehkä joku heistä kuoli juuri täällä.

Pitkät, tyhjät käytävät kaartuilevat joka suuntaan eikä kovin kauas eteen tai taakse näe. 

Paloportaita, lasiovia, muovikukkia ja metrikaupalla kirjavaa kokolattiamattoa.

Hiljaisuutta ja suljettuja ovia, joiden takana lepää samanlaisia huoneita peräkkäin ja päällekkäin.

Kuuluisin hotelliin sijoittuva kauhukertomus lienee Stephen Kingin Hohto, 

elokuvaversioista tunnetumman ohjasi Stanley Kubric ja se valmistui 1980. 

(Se, joka ei elokuvaa ole nähnyt niin mars videovuokraamoon nyt heti!)

Niin ikään Stephen Kingin käsialaa on novelli 1408, jonka samanniminen filmatisointi valmistui 2007. Hieman lähempää löytyy myös  hotellikauhun kirjoittajia, sillä virolainen Matti Unt on julkaissut romaanin Murha hotellissa (1993).

Muita, ehkä vähemmän kuuluisia hotellikauhuelokuvia ovat ainakin 

Poltettujen noitien hotelli (1960), 

House on Haunted Hill (1959), 

Eaton Alive (1977), 

Motel Hell (1980), 

Nightmare on the 13thfloor (1990), 

Hotel (2001), 

Identity (2003), 

Hostel (2005) sekä 

Vacancy (2007).

Myös Psyko (1960) luokitellaan tietysti hotellikauhuksi, mutta minusta sen keskeinen teema ja ahdistavuus löytyy joistain aivan muualta niin etten oikein sitä hotellielokuvaksi miellä.

Hotelli voi olla myös todellinen kauhun näyttämö. Helmikuussa 2013 losangelesilaisen hotellin, Cecil-nimisen, vesitankista löydettiin nuoren Elisa Lamin ruumis. Asiakkaat olivat jo ehtineet valittaa alhaisesta vedenpaineesta ja veden omituisesta mausta sekä väristä. 

Ruumiin saaminen hotellin vesitankkiin ei ole ihan yksinkertainen ja nopea projekti varsinkaan kun sinne päästäkseen on suoriuduttava lukitusta ovesta ja päästävä läpi hälytysjärjestelmästä kenenkään huomaamatta, mutta koska 1920-luvulla rakennetusta hotellin katolta puuttuvat turvakamerat, jää ruumiin lähihistoria toistaiseksi arvoitukseksi. Sisätilojen kamerat näyttävät tammikuun lopulta kuitenkin kuvaa, jossa parikymppinen Elise menee hissiin, painelee eri kerrosten nappuloita, kurkistaa käytävään ja perääntyy sen jälkeen hissiin. Sitä, mitä tämän jälkeen tapahtui, ei tiedä kukaan.

Cecilin nykyisyyden lisäksi sen menneisyyskin on täynnä kammottavuuksia. 

Hotellissa on aikanaan yöpynyt kaksikin kuuluisaa sarjamurhaajaa. Heistä ensimmäinen on ”Night Stalker”-nimellä tunnettu, nykyisin kuolemansellissä istuva Richard Ramirez, joka 80-luvulla murhasi, raiskasi ja kidnappasi ihmisiä Kaliforniassa. Hänet on tuomittu 13 murhasta, 5 murhan yrityksestä, 11 raiskauksesta ja 14 murtovarkaudesta kaasukammioon. Tuomiota ei toistaiseksi ole pantu täytäntöön.

90-luvulla samaisessa hotellissa yöpyi myös Jack Unterweger, joka joutui vankilaan kuristettuaan prostituoidun kuoliaaksi. Hän vapautui 15 vankeusvuoden jälkeen ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Vuonna 1994 Unterweger tuomittiin elinkautiseen yhdeksästä murhasta ja hän hirttäytyi selliinsä samana päivänä. Unterwegerin asuessa hotellissa lähistöltä löydettiin kolme prostituoitua kuoliaaksi kuristettuna, syyllisenä pidetään Unterwegeria.

Kyseisessä hotellissa myös joukko onnettomia on päättänyt päivänsä omasta tahdostaan, moni on päätynyt hyppäämään ikkunasta. Pauline Otton hotellin ikkunoista alas ikävin seurauksin. Eräs nuori nainen hyppäsi alas yhdeksännestä kerroksesta ja tappoi itsensä lisäksi alleen jääneen miehen.

Tiettävästi hotellissa on tehty myös yksi murha, kun ryöstetystä huoneesta löytyi kuolleena paikallinen nainen.

Tämä kaikki siis yhdessä hotellissa.

Lienee selvää, että moni hotelli vaikenee tällaisista tapahtumista. Harva haluaa nukkua huoneessa, jossa joku on hirttäytynyt komeroon tai silvottu sänkyyn. Lisäksi hotellien polittiikka vaikuttaa olevan sellainen, että korvausta järkyttävästä lomasattumuksesta voi saada vain jos kyseessä on hotellin tekemä virhe. Tällainen virhe ei ole käytävästä löytyvä päätön ruumis. Sellainen virhe on murhaajan tekemä, korvauksia voi hakea siis häneltä.

Minä yövyn tänä yönä hotellissa, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1904, huoneita on lähes 350. Hotellin virallinen historia ei kerro kuolemista, respassa ihmiset vain hymyilevät ja alhaalla juhlii monituhatpäinen opiskelijajoukkio. Aurinko on laskenut Tuomiokirkon taakse.

Kenties vanhat kiviseinät kuiskivat minulle yön aikana toisenlaista, synkempää tarinaa, sillä niillä on ollut aikaa nähdä kaikenlaista ja minulla on aikaa kuunnella aina auringonnousuun asti.

Hi, I’m Chucky, I’m your friend till the end. Hidey-ho!

Child’s play –kauhuelokuvasarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1988. Minä oli tuolloin viisivuotias ja jouduin odottamaan Chuckyn tapaamista vielä muutaman vuoden. 90-luvun alkupuolella löysin Child’s play-sarjan osat 1-3 Citymarketin vhs-hyllystä.  Pikkutytön viikkorahoilla ja kymmenellä ikävuodella en saanut niitä omaksi vielä tuolloin.

Nyt vihdoin tilasin internetistä itselleni koko viisiosaiseksi paisuneen sarjan. Halloweenina 2013 Chuckyn tarina kasvaa vielä yhdellä, kun Curse of Chucky –nimeä kantava kuutososa pärähtää suoraan dvd-levitykseen. Tuskin maltan odottaa.

Everyone has a birthday they’ll always remember. This is Andy’s.

Murhaaja Charles Lee Ray (nimi on yhdistelmä kolmea kuuluisaa sarjamurhaajaa, Charles Mansonia, Lee Harvey Oswaldia ja James Earl Rayta) pakenee poliisia lelukauppaan ja tulee siirtäneeksi sielunsa turvaan Good Guy –merkkiseen nukkeen. Vähän myöhemmin viaton Andy Barclay saa nuken syntymäpäivälahjaksi äidiltään. Nukke esittelee itsensä Chuckyksi. Samalla nimellä myös Charles Lee Ray luonnollisesti tunnettiin.

Siitä alkaa Andy-polon elämän (toivottavasti) vaikein aika. Charles Lee Rayn sielu halajaa pois nuken ruumiista ja sopivaksi asuinpaikaksi valikoituu Andy. Ykkösosan aikana kuolee yksi jos toinenkin, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Andy pysyy hengissä. Turvassa hän ei kuitenkaan vielä ole.

Sorry Jack… Chucky’s  back!

Kakkososassa Andy on otettu huostaan äidin jouduttua mielisairaalaan ja Good Guy –nukkeja tehtaillut firma pyrkii puhdistamaan mainettaan ja nuket palautetaan tuotantoon. Siinä samalla firma tulee koonneeksi Chuckynkin epähuomiossa uudelleen. Entistä vihaisempi nukke suuntaa tietysti Andyn luo. Muovinuken älykkyydellä varustetut sijaisvanhemmat sulkevat korvansa Andyn avunpyynnöiltä ja jälleen Chucky jättää jälkeensä lähestulkoon pelkkiä ruumiita.

There comes a time to put away childhood things.

But some things won’t stay put!

Kolmannessa osassa Andy on ehtinyt jo teini-ikään, kun nukketehdas päättää palauttaa suositut Good Guy –nuket takaisin tuotantoon. Ties mistä syystä he päätyvät käyttämään vanhoja materiaaleja ja näin Chucky herää jälleen henkiin. Tällä kertaa Chucky päättää postittaa itsensä suoraan Andyn syliin. Ongelmaksi koituu kuitenkin pikkupoika, joka avaa paketin ennen Andya. Chucky päättää oikaista suunnitelmassaan ja vaihtaa kohdetta. Andy ei kuitenkaan malta pysyä poissa vaan aloittaa viimeisen sotansa Chuckya vastaan.

Chucky gets lucky

Osat 1-3 tuotettiin vuosina 1988-91. Seurasi seitsemän vuoden tauko, kunnes vuonna 1998 ilmestyi Bride of Chucky ja vuonna 2004 Seed of Chucky. Molemmat Chuckyn myöhempiä vaiheita kuvaavat elokuvat sijoittuvat enemmän komedian kuin kauhun käsitteen alle. Valitettavasti. 

Chuckyn morsianta, Tiffanya, esittää Jennifer Tilly, joka nelososassa vuorostaan kokoaa Chuckyn palaset yhteen ja herättää sarjamurhaajan jälleen henkiin haaveenaan avioliitto Chuckyn kanssa. Chuckya ei perhe-elämä kuitenkaan innosta ja surkeiden sattumusten jälkeen myös Tiffanystä tulee nukke. Syntyy muoviajan Bonnie ja Clyde sekä elokuvan lopussa myös muovilapsi. Viidennessä osassa Chuckyn ja Tiffanyn jälkikasvu löytää vanhempansa Hollywoodista. Isä nimeää sukupuolettoman lapsen Gleniksi, äiti Glendaksi ja ruumiita alkaa jälleen syntyä.

Tämä viimeisten Chucky-elokuvien alennustila lienee yksi syy, miksi kutakuinkin alkuperäinen kokoonpano lähti tekemaan Curse of Chuckya. He halusivat antaa katsojille vielä kerran mahdollisuuden nauttia alkuperäisestä, pelottavasta Chuckysta. Kaksi viimeistä osaa suljetaan samalla symbolisesti virallisten Chucky-tarinoiden ulkopuolelle, sillä kuudesosa tapahtuu ajallisesti kolmososan jälkeen.

Entä mikä tekee Chuckystä erityisen?

Ensimmäiset kolme elokuvaa ovat kestäneet hyvin aikaa. Kahdessa ensimmäisessä osassa Chucky totetutettiin pelkästään aidoilla nukeilla. (Lukuun ottamatta ykkösosan kohtausta, jossa Chucky juoksee asunnon käytävässä. Siinä juoksijana on farkkuhaalariin puettu lapsi.) Tämä tietokonetehosteiden puuttuminen tekee elokuvista edelleen uskottavan näköisiä ja aidon tuntuisia.

Lisäksi lapsuuden näkökulma kauhuelokuvassa toimii aina. Itse tiedät miten vakavasta asiasta on kysymys, mutta aikuiset kääntävät selkänsä ja syyttävät televisiota tai tietokonepeliä mielikuvituksen ruokkimisesta.

Ja onhan Chucky kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Varsinkin jos sattuu pitämään punapäistä.