Hi, I’m Chucky, I’m your friend till the end. Hidey-ho!

Child’s play –kauhuelokuvasarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1988. Minä oli tuolloin viisivuotias ja jouduin odottamaan Chuckyn tapaamista vielä muutaman vuoden. 90-luvun alkupuolella löysin Child’s play-sarjan osat 1-3 Citymarketin vhs-hyllystä.  Pikkutytön viikkorahoilla ja kymmenellä ikävuodella en saanut niitä omaksi vielä tuolloin.

Nyt vihdoin tilasin internetistä itselleni koko viisiosaiseksi paisuneen sarjan. Halloweenina 2013 Chuckyn tarina kasvaa vielä yhdellä, kun Curse of Chucky –nimeä kantava kuutososa pärähtää suoraan dvd-levitykseen. Tuskin maltan odottaa.

Everyone has a birthday they’ll always remember. This is Andy’s.

Murhaaja Charles Lee Ray (nimi on yhdistelmä kolmea kuuluisaa sarjamurhaajaa, Charles Mansonia, Lee Harvey Oswaldia ja James Earl Rayta) pakenee poliisia lelukauppaan ja tulee siirtäneeksi sielunsa turvaan Good Guy –merkkiseen nukkeen. Vähän myöhemmin viaton Andy Barclay saa nuken syntymäpäivälahjaksi äidiltään. Nukke esittelee itsensä Chuckyksi. Samalla nimellä myös Charles Lee Ray luonnollisesti tunnettiin.

Siitä alkaa Andy-polon elämän (toivottavasti) vaikein aika. Charles Lee Rayn sielu halajaa pois nuken ruumiista ja sopivaksi asuinpaikaksi valikoituu Andy. Ykkösosan aikana kuolee yksi jos toinenkin, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Andy pysyy hengissä. Turvassa hän ei kuitenkaan vielä ole.

Sorry Jack… Chucky’s  back!

Kakkososassa Andy on otettu huostaan äidin jouduttua mielisairaalaan ja Good Guy –nukkeja tehtaillut firma pyrkii puhdistamaan mainettaan ja nuket palautetaan tuotantoon. Siinä samalla firma tulee koonneeksi Chuckynkin epähuomiossa uudelleen. Entistä vihaisempi nukke suuntaa tietysti Andyn luo. Muovinuken älykkyydellä varustetut sijaisvanhemmat sulkevat korvansa Andyn avunpyynnöiltä ja jälleen Chucky jättää jälkeensä lähestulkoon pelkkiä ruumiita.

There comes a time to put away childhood things.

But some things won’t stay put!

Kolmannessa osassa Andy on ehtinyt jo teini-ikään, kun nukketehdas päättää palauttaa suositut Good Guy –nuket takaisin tuotantoon. Ties mistä syystä he päätyvät käyttämään vanhoja materiaaleja ja näin Chucky herää jälleen henkiin. Tällä kertaa Chucky päättää postittaa itsensä suoraan Andyn syliin. Ongelmaksi koituu kuitenkin pikkupoika, joka avaa paketin ennen Andya. Chucky päättää oikaista suunnitelmassaan ja vaihtaa kohdetta. Andy ei kuitenkaan malta pysyä poissa vaan aloittaa viimeisen sotansa Chuckya vastaan.

Chucky gets lucky

Osat 1-3 tuotettiin vuosina 1988-91. Seurasi seitsemän vuoden tauko, kunnes vuonna 1998 ilmestyi Bride of Chucky ja vuonna 2004 Seed of Chucky. Molemmat Chuckyn myöhempiä vaiheita kuvaavat elokuvat sijoittuvat enemmän komedian kuin kauhun käsitteen alle. Valitettavasti. 

Chuckyn morsianta, Tiffanya, esittää Jennifer Tilly, joka nelososassa vuorostaan kokoaa Chuckyn palaset yhteen ja herättää sarjamurhaajan jälleen henkiin haaveenaan avioliitto Chuckyn kanssa. Chuckya ei perhe-elämä kuitenkaan innosta ja surkeiden sattumusten jälkeen myös Tiffanystä tulee nukke. Syntyy muoviajan Bonnie ja Clyde sekä elokuvan lopussa myös muovilapsi. Viidennessä osassa Chuckyn ja Tiffanyn jälkikasvu löytää vanhempansa Hollywoodista. Isä nimeää sukupuolettoman lapsen Gleniksi, äiti Glendaksi ja ruumiita alkaa jälleen syntyä.

Tämä viimeisten Chucky-elokuvien alennustila lienee yksi syy, miksi kutakuinkin alkuperäinen kokoonpano lähti tekemaan Curse of Chuckya. He halusivat antaa katsojille vielä kerran mahdollisuuden nauttia alkuperäisestä, pelottavasta Chuckysta. Kaksi viimeistä osaa suljetaan samalla symbolisesti virallisten Chucky-tarinoiden ulkopuolelle, sillä kuudesosa tapahtuu ajallisesti kolmososan jälkeen.

Entä mikä tekee Chuckystä erityisen?

Ensimmäiset kolme elokuvaa ovat kestäneet hyvin aikaa. Kahdessa ensimmäisessä osassa Chucky totetutettiin pelkästään aidoilla nukeilla. (Lukuun ottamatta ykkösosan kohtausta, jossa Chucky juoksee asunnon käytävässä. Siinä juoksijana on farkkuhaalariin puettu lapsi.) Tämä tietokonetehosteiden puuttuminen tekee elokuvista edelleen uskottavan näköisiä ja aidon tuntuisia.

Lisäksi lapsuuden näkökulma kauhuelokuvassa toimii aina. Itse tiedät miten vakavasta asiasta on kysymys, mutta aikuiset kääntävät selkänsä ja syyttävät televisiota tai tietokonepeliä mielikuvituksen ruokkimisesta.

Ja onhan Chucky kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Varsinkin jos sattuu pitämään punapäistä.