Yö hotellissa

Onnekkaan sattuman kautta vietän iltaa Cujon kanssa hotellissa.
Euroviisujen toista semifinaalia odotellessa aloin tunnelmoida hotellikauhua.
 

Hotellihuone on kiehtova paikka. Tässä samassa huoneessa lienee yöpynyt moni muu, osa varmasti jo kuolleita. Ehkä joku heistä kuoli juuri täällä.

Pitkät, tyhjät käytävät kaartuilevat joka suuntaan eikä kovin kauas eteen tai taakse näe. 

Paloportaita, lasiovia, muovikukkia ja metrikaupalla kirjavaa kokolattiamattoa.

Hiljaisuutta ja suljettuja ovia, joiden takana lepää samanlaisia huoneita peräkkäin ja päällekkäin.

Kuuluisin hotelliin sijoittuva kauhukertomus lienee Stephen Kingin Hohto, 

elokuvaversioista tunnetumman ohjasi Stanley Kubric ja se valmistui 1980. 

(Se, joka ei elokuvaa ole nähnyt niin mars videovuokraamoon nyt heti!)

Niin ikään Stephen Kingin käsialaa on novelli 1408, jonka samanniminen filmatisointi valmistui 2007. Hieman lähempää löytyy myös  hotellikauhun kirjoittajia, sillä virolainen Matti Unt on julkaissut romaanin Murha hotellissa (1993).

Muita, ehkä vähemmän kuuluisia hotellikauhuelokuvia ovat ainakin 

Poltettujen noitien hotelli (1960), 

House on Haunted Hill (1959), 

Eaton Alive (1977), 

Motel Hell (1980), 

Nightmare on the 13thfloor (1990), 

Hotel (2001), 

Identity (2003), 

Hostel (2005) sekä 

Vacancy (2007).

Myös Psyko (1960) luokitellaan tietysti hotellikauhuksi, mutta minusta sen keskeinen teema ja ahdistavuus löytyy joistain aivan muualta niin etten oikein sitä hotellielokuvaksi miellä.

Hotelli voi olla myös todellinen kauhun näyttämö. Helmikuussa 2013 losangelesilaisen hotellin, Cecil-nimisen, vesitankista löydettiin nuoren Elisa Lamin ruumis. Asiakkaat olivat jo ehtineet valittaa alhaisesta vedenpaineesta ja veden omituisesta mausta sekä väristä. 

Ruumiin saaminen hotellin vesitankkiin ei ole ihan yksinkertainen ja nopea projekti varsinkaan kun sinne päästäkseen on suoriuduttava lukitusta ovesta ja päästävä läpi hälytysjärjestelmästä kenenkään huomaamatta, mutta koska 1920-luvulla rakennetusta hotellin katolta puuttuvat turvakamerat, jää ruumiin lähihistoria toistaiseksi arvoitukseksi. Sisätilojen kamerat näyttävät tammikuun lopulta kuitenkin kuvaa, jossa parikymppinen Elise menee hissiin, painelee eri kerrosten nappuloita, kurkistaa käytävään ja perääntyy sen jälkeen hissiin. Sitä, mitä tämän jälkeen tapahtui, ei tiedä kukaan.

Cecilin nykyisyyden lisäksi sen menneisyyskin on täynnä kammottavuuksia. 

Hotellissa on aikanaan yöpynyt kaksikin kuuluisaa sarjamurhaajaa. Heistä ensimmäinen on ”Night Stalker”-nimellä tunnettu, nykyisin kuolemansellissä istuva Richard Ramirez, joka 80-luvulla murhasi, raiskasi ja kidnappasi ihmisiä Kaliforniassa. Hänet on tuomittu 13 murhasta, 5 murhan yrityksestä, 11 raiskauksesta ja 14 murtovarkaudesta kaasukammioon. Tuomiota ei toistaiseksi ole pantu täytäntöön.

90-luvulla samaisessa hotellissa yöpyi myös Jack Unterweger, joka joutui vankilaan kuristettuaan prostituoidun kuoliaaksi. Hän vapautui 15 vankeusvuoden jälkeen ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Vuonna 1994 Unterweger tuomittiin elinkautiseen yhdeksästä murhasta ja hän hirttäytyi selliinsä samana päivänä. Unterwegerin asuessa hotellissa lähistöltä löydettiin kolme prostituoitua kuoliaaksi kuristettuna, syyllisenä pidetään Unterwegeria.

Kyseisessä hotellissa myös joukko onnettomia on päättänyt päivänsä omasta tahdostaan, moni on päätynyt hyppäämään ikkunasta. Pauline Otton hotellin ikkunoista alas ikävin seurauksin. Eräs nuori nainen hyppäsi alas yhdeksännestä kerroksesta ja tappoi itsensä lisäksi alleen jääneen miehen.

Tiettävästi hotellissa on tehty myös yksi murha, kun ryöstetystä huoneesta löytyi kuolleena paikallinen nainen.

Tämä kaikki siis yhdessä hotellissa.

Lienee selvää, että moni hotelli vaikenee tällaisista tapahtumista. Harva haluaa nukkua huoneessa, jossa joku on hirttäytynyt komeroon tai silvottu sänkyyn. Lisäksi hotellien polittiikka vaikuttaa olevan sellainen, että korvausta järkyttävästä lomasattumuksesta voi saada vain jos kyseessä on hotellin tekemä virhe. Tällainen virhe ei ole käytävästä löytyvä päätön ruumis. Sellainen virhe on murhaajan tekemä, korvauksia voi hakea siis häneltä.

Minä yövyn tänä yönä hotellissa, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1904, huoneita on lähes 350. Hotellin virallinen historia ei kerro kuolemista, respassa ihmiset vain hymyilevät ja alhaalla juhlii monituhatpäinen opiskelijajoukkio. Aurinko on laskenut Tuomiokirkon taakse.

Kenties vanhat kiviseinät kuiskivat minulle yön aikana toisenlaista, synkempää tarinaa, sillä niillä on ollut aikaa nähdä kaikenlaista ja minulla on aikaa kuunnella aina auringonnousuun asti.