It's harvest time

 

Linnunpelätin on väline, jolla on tarkoitus pitää linnut loitolla kasvimailta ja pelloilta. Linnunpelätin voi olla millainen hyvänsä; esimerkiksi narun päähän sidotut cd-levyt käyvät, mikäli ne onnistuvat pitämään linnut poissa siementen kimpusta. Linnunpelätin voi kuitenkin olla - ja se usein onkin - paikallaan seisova, ihmistä muistuttava nukke, joka on puettu vanhoihin vaatteisiin ja täytetty oljilla.

Linnunpelätti on suosittu ja käyttökelpoinen paitsi maanviljelyksessä myös populaarikulttuurissa. Erityisesti kauhukuvasto on ottanut linnunpelättimen omakseen. Pelätit muistuttavat erehdyttävästi kepin nokkaan työnnettyä ruumista. Niiden on tarkoitus näyttää ihmiseltä, mutta sitä ne eivät todellakaan tee. Niiden veriin ja ytimiin menevästä kammottavuudesta voi halutessaan syyttää esimerkiksi oudoksi laaksoksi kutsuttua hypoteesia.

Linnunpelättejä löytyy kaikkialta; musiikista, kirjoista, elokuvista, peleistä ja sarjakuvista. Oman kiinnostukseni herätti menneenä viikonloppuna Touch of Evil –lautapelin pelätti, jonka kuva jaksoi kiehtoa loputtomasti. (Minulle väitettiin, ettei pelättiä voi valita omaksi pelihahmoksi, koska se on vihollinen. Pitää valita joku ihminen ja pelata sitä. C’mon!)

Sen innoittamana esittelen teille nyt kuitenkin muutaman tunnetuimman linnunpelättimen.

Kuebiko

Kuebiko on japanilaisen mytologian linnunpelätti, joka esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 712 kirjassa nimeltä Kojiki. Kuebiko ei osaa kävellä, mutta tietää ympäröivästä todellisuudesta kaiken: "Because he stands all day outdoors, he knows everything".

Kuebikoa pidetään Japanissa yhä joko maanviljelyksen tai sivistyksen ja viisauden jumalana ja hahmo löytyy mm. videopelistä The Legend of Delda: Ocarina of Time.

Feathertop

Feathertop on linnunpelätti, jonka noita herättää henkiin Nathaniel Hawthronen novellissa vuodelta 1852. Feathertop on noiduttu muistuttamaan tavallista ihmistä, ainoana erona piippu, jota pelättimen on poltettava pysyäkseen elossa.

Pelätin kohdatessa nuoren tytön, Pollyn, syttyy rakkaus, jota kestää tasan niin pitkään, että nuoripari näkee itsensä peilistä. Peilikuva paljastaa Feathertopin todellisen luonteen, tyttö pyörtyy ja pelätti pakenee luojansa luo.

Kun  Feathertopille selviää, mikä hän sisimmiltään on, hän heittää mielenosoituksellisesti piippunsa menemään ja hajoaa olkikasaksi.

"There are thousands upon thousands of coxcombs and charlatans in the world, made up of just such a jumble of wornout, forgotten, and good-for-nothing trash as he was! Yet they live in fair repute, and never see themselves for what they are" toteaa noita.

Ihmemaa Ozin pelätti

Ozin ihmemaan aivoton olkiukko on tehtävässään epäonnistunut hahmo, joka tapaa Dorothy tämän ollessa matkalla Smaragdikaupunkiin. Pelätti liittyy Dorothyn seuraan toiveenaan saada Ozin mahtavalta velholta aivot. (Näin itse asiassa tapahtuukin lopulta, joskin aivot on tehty jyvistä ja niiden vaikutus on puhdasta plaseboa. Todellisuudessa pelätti oli koko tarinan älykkäin alusta lähtien.)

Ozin pelätti on nähty vertauskuvana 1900-luvun taitteen amerikkalaiselle maanviljelijälle, johon on tarpeettomasti liitetty mielikuva yksinkertaisuudesta, mutta joka todellisuudessa edustaa -niinpä niin- vakaata maalaisjärkeä.

Tohtori Jonathan Crane

Jonathan Crane sai lempinimen linnunpelätti jo pienenä. Hän oli hintelä ja veltto ja joutui siksi muiden kiusaamaksi. Häntä nimiteltiin ja viskottiin kivillä. Vähitellen pilkka ja fyysiseksi yltynyt kiusaaminen kiertyi Cranen sisällä pakkomielteiseksi tarpeeksi kostaa koettu vääryys.

Teini-ikäisen Cranen ensirakkaus niin ikään osoittautui pettymykseksi. Sherry-niminen tyttö kun johdatti Crane-polon pimeään huoneeseen, jossa hätä vaani jälleen uusi kiusaaja, joka yllätti Cranen kurpitsanaamio päässään ja heitteli tätä kurpitsoilla samalla, kun ajoi Cranen tiehensä.

Seuraavana vuonna Crane loi itselleen toisen minän, Linnunpelättimen, ja tappoi ensimmäisen kerran. Hän oli tuolloin 18-vuotias ja huomasi nauttivansa niin ihmisten pelottelusta kuin tappamisestakin.

Crane päätyi lopulta yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja kemiaa. Hän erikoistui pelkoihin ja hallusinogeeneihin ja saikin opettajan paikan yliopistolta. Liian intensiivinen havainnointitapa kuitenkin toi Cranelle potkut. Tämän jälkeen Crane keskittyi pelkästään uraansa Linnunpelättimenä.

Julkisuuteen Cranen linnunpelätinhahmo tuli vuonna 1941 World’s Finest Comics –lehdessä. Hänet tunnetaan ensisijaisesti Batmanin vihollisena.

 ***

Näiden lisäksi kammottavat pelätit ovat esiintyneet mm. World of Warcraftissa, Doctor Whossa, Supernaturalissa sekä Tales from the Crypt -sarjassa. Sekä tietysti lukuisissa muissa yhteyksissä kautta ihmiskunnan historian. 

Normalpornfornormalpeople.com (creepypasta)

Selaillessani creepypastoja ja etsiessäni sopivaa perehtymiskohdetta perjantaille, törmäsin aivan omanlaiseensa tarinaan.

Tämä artikkeli ei sisällä alastomuutta, aikuisviihdettä tai kuvia.

Tämä esittelee teille yhden kaikkien aikojen creepypastan.

Mistä on kyse?

Normalpornfornormalpeople.com (jatkossa lyhennän tämän lukija- ja kirjoittajaystävällisempään muotoon NP4NP) sai alkunsa sähköpostin kiertoviestinä, mutta sen tarkkaa syntyajankohtaa tai tilannetta ei tiedetä.

Saatesanoina olivat

Hi there

Found this site is very nice thought u might like

Normalpornfornormalpeople.com

pass it on for the good of mankind..

Osoite ohjasi varsin tylsälle ja kovin epäammattimaiselta vaikuttavalle sivustolle, jossa sivuston kerrottiin olevan ”A website dedicated to the eradication of abnormal sexuality”.

Lauseen merkitys on vielä tänäkin päivänä epäselvä.

Alkuperäinen NP4NP-sivusto näytti koostuvan pelkästä tekstistä. Siinä ei näkynyt linkkejä muualle (pornosta puhumattakaan!) ja juuri siksi moni poistui sivustolta äkkiä. Todellisuudessa jokainen sana oli kuitenkin oma hyperlinkkinsä, joka johti aina uuteen videoon. Kaikkiaan videoita kerrotaan olleen lähteestä riippuen jopa pari tusinaa.

Videot

Tutkimalla internetin syövereitä, on helppo löytää joukko videoita sekä niiden kuvailuja. Häiritsevimmät videot lienee mahdollista löytääkin, mutta koska Kauhun vuodenaika ei kannusta lukijoitaan lataamaan mitään arveluttavaa sisältöä internetin pimeältä puolelta, olen koonnut tähän eri lähteistä lyhyet tiivistelmät tunnetuimmista pätkistä.

peanut.avi (30 min)

Videolla esiintyvät mies, nainen ja koira. Nainen tekee maapähkinävoileivän ja mies ojentaa sen koiralle, joka syö sen.

Siinä kaikki.

Lukuun ottamatta, että koira on lopussa häivän huonovointinen, ei videon sisältö ole kovin kammottava.

Suuren osan videoista kerrotaan olleen juuri tällaisia. Tylsiä. Ne sisälsivät lähinnä puhetta.

Suurin osa, mutteivät kaikki.

lickedclean.avi (10 min)

Ensimmäiset kaksi minuuttia kuvaavat kodinkonekorjaajaa, joka puuhailee pesukoneen parissa. Kun kone tulee kuntoon, korjaaja vaihtaa koneen omistajan kanssa muutaman sanan ja häipyy. Korjaajan häivyttyä omistaja alkaa nuolla pesukoneen yläpintaa. Tätä jatkuu videon loppuun saakka.

jimbo.avi (5 min)

Videolla esiintyy ylipainoinen ja varsin taitava miimikko. Viimeiset puoli minuuttia miimikko itkee.

intimidation.avi

Nainen istuu tuolilla, pienen pöydän ääressä. Pöydällä on lamppu ja puhelin. Taustalta kuuluu jatkuva, staattinen ääni. Kameran takana oleva nainen puhuu. Hän kehottaa tuolilla istuvaa naista ottamaan puhelimen käteensä ja painamaan luurin korvalleen.

Hetken kuluttua hän kehottaa naista laittamaan puhelimen pois.

Seuraavaksi tuolissa istuva nainen nojaa tuolin selkänojaan ja on painanut päänsä käsiinsä. Muutaman sekunnin kuluttua hän makaa lattialla kasvot maata vasten. Viimeiset sekunnit näyttävät lampun, joka sammuu.

clean.avi

Kamera laskeutuu alas portaita. Kamera kääntyy vasemmalle ja kuvaaja avaa oven hansikkaan peittämällä kädellä. Oven takana istuu mies wc-pytyllä, yllään musta pitkä t-paita ja solmio. Miehen silmät on sidottu. Mies nousee ylös ja alkaa nuolla pyttyä. Tätä jatkuu videon loppuun asti. Lopussa mies nostaa katseensa ja tuijottaa ilmeettömänä kameraa.

dianna.avi (4 min)

Dianna-niminen nainen puhuu kameramiehen kanssa viulunsoitostaan. Nainen yrittää soittaa, mutta jokin selvästi häiritsee häntä. Naisen takana on peili, josta on mahdollista bongata kananaamariin pukeutunut, masturboiva mies.

jessica.avi (4min)

Kameramies on siirtynyt ulos. Hän puhuu nuoren naisen kanssa melonnasta. Kamera zoomaa vähän väliä naisen takana olevalle kadulle.

Omituisen videosta tekee se, ettei kukaan ole kyennyt paikallistamaa tätä katua. Veikkaukset vaihtelevat maasta ja maanosasta toiseen, mutta toistaiseksi videon tapahtumapaikka on arvoitus.

tonguetied.avi (10 min)

Videon ensimmäisellä puoliskolla vanhempi nainen rakastelee mallinukkea. Terävä leikkaus ja kuvassa on lukuisia mallinukkeja nojaamassa toisiaan vasten. Valot on himmennetty ja alun vanhempi nainen on kadonnut. Tässä kohtaa videosta katoavat äänet.

stumps.avi (5 min)

Jalaton mies yrittää tanssia breakdancea DDR-matolla. Tapahtumapaikkana on mahdollisesti sama keittiö kuin peanut.avi:ssa, mutta nyt se on valtavan paljon sotkuisempi. Taustalla soi radio, joka sammuu neljän minuutin kohdalla, samalla kun mies rojahtaa uupuneena matolle.

Mies hengittää raskaasti ja pyytää joltain kameran takaa lupaa saada levätä. Tämä kameran taakse kätkeytyvä henkilö raivostuu ja vaatii, että tanssi jatkuu. Sitten hän alkaa huutaa ja video katkeaa äkisti.

privacy.avi

Dianna.avi-videosta tuttu nainen masturboi. Ympärillä kulkee stumps.avi:sta tuttu jalaton mies jonkinlaisessa peikkonaamarissa.

Huoneen ovi, joka aikaisemmin on ollut kiinni, on nyt auki. Käytävä oven takana on pimeä, mutta videon lopulla voi nähdä arvoitukseksi jäävän eläimen juoksevan oven ohi.

useless.avi (18 min)

Tämä lienee kuuluisin NP4NP-sivuston videoista.

Vaaleahiuksinen nainen on sidottu kiinni lattiaan. Hän yrittää huutaa, mutta suun eteen on vedetty teippi. Seitsemän minuutin kohdalla mustaan pukuun ja naamariin pukeutunut mies avaa oven ja päästää sisään aikaisemmin käytävällä juosseen eläimen.

Kyseessä on aikuinen simpanssi. Sen hiukset on ajeltu ja se on maalattu kauttaaltaan punaiseksi. Sitä on pahoinpidelty ja selvästi pidetty nälässä.

Mustiin pukeutunut mies sulkee oven perässään ja jättää naisen kahden simpanssin kanssa.

Simpanssi haistelee ilmaa ja havaitsee lattialle sidotun naisen.

Simpanssi käy naisen kimppuun ja pahoinpitelee tätä seitsemän minuutin ajan, kunnes nainen kuolee.

Nykyään

Normalpornfornormalpeople.com löytyy yhä, muttei sillä ole nykymuodossaan mitään tekemistä alkuperäisen sivuston kanssa. Alkuperäinen sivusto suljettiin pian uselelss.avi:n julkaisemisen jälkeen ja kaikki sisältö näytti kadonneen. Useless.avi:n kerrotaan kuitenkin edelleen kiertävän internetissä. Myös useita toisintoja videoista on liikkeellä, mutta niiden laatu ja sisältö paljastavat ne helposti väärennöksiksi.

On jopa kiistetty, että koko NP4NP-sivustoa olisi koskaan ollut olemassakaan. Ruutukaappaukset kertovat toisenlaista tarinaa. NP4NP videoineen ei poistu internetistä koskaan, kuten ei poistu mikään, mikä internetiin on kerran laitettu.

Sama pätee ihmismieleen.

Oikein onnellista viikonloppua.

http://creepypasta.wikia.com/wiki/Normal_Porn_for_Normal_People

https://medium.com/adventures-in-consumer-technology/creepypasta-an-introduction-to-the-urban-legends-of-the-internet-ba460ca44dcf

http://www.geek.com/news/the-scariest-most-believable-stories-on-the-internet-1574772/2/

 

http://scelesta8.tumblr.com/post/69729782062/http-creepypasta-wikia-com-wiki-normal-porn-for-n

Lavender Town Syndrome

Ennen kuin syvennyt sen pidemmin Lavender Townin creepypastaan ja sen taustoihin, suosittelen lämpimästi, että laitat tästä itsellesi soveliaan tausta musiikin päälle.

Taustaa

Muun muassa Lavender Townin syndroomaksi (Lavender Town Syndrome) kutsutaan sitä itsemurhien ja sairastumisten piikkiä, joka seurasi Pokémon Redin ja Greenin julkaisua Japanissa alkuvuodesta 1996.  Uhreina olivat tavallisesti 7 - 12-vuotiaat lapset.

Yksi tarina väittää, että nämä kuolemantapaukset ja sairastumiset olisivat tapahtuneet aina sen jälkeen, kun pelaaja pääsi pelissä Lavender Towniksi kutsutulle alueelle. Tuolloin pelin musiikki muuttui. Sen taajuus nousi tutkimusten mukaan tasolle jonka vain lapset kuulevat. Aikuisen kuuloalue on sille liian kapea.

Kuolemantapausten määrän kerrotaan nousseen jopa kahteensataan ja vielä useampi kärsi erilaisista oireista, kuten kovista päänsäryistä, unettomuudesta sekä verenvuodoista. Itsemurhan tehneet usein hirttäytyivät tai hyppäsivät alas korkealta. Joidenkin raportoitiin myös leikanneen irti raajojaan sekä tukehduttaneen itsensä työntämällä oman nyrkkinsä kurkkuunsa. Myöhemmin Lavender Townin taustamusiikkia muutettiin, mikä lopetti sekä pelaamista seuranneet itsemurhat että muut fyysiset oireet.

Tutkimukset

Asiaa tutkittiin aikanaan paljon. Muutamaa kuoleman välttänyttä lasta haastateltiin, mutta vastaukseksi saatiin vain huutoa. Lisäksi lapset alkoivat raapia raivokkaasti silmiään. Kun lapsille näytettiin pelikonsolia, nämä eivät reagoineet, mutta jos konsoliin laitettiin Pokémon Red tai Green, lapset alkoivat huutaa ja pyrkivät pois huoneesta. Tätä kautta tutkijat alkoivat yhdistää lasten häiriintyneen käytöksen peliin.

Tutkijat haastattelivat pelin tekijöitä, mutta eivät saaneet näistä mitään irti. Tekijät olivat pidättyviä ja vetosivat siihen, että läheskään kaikki peliä pelanneet lapset eivät ole sairastuneet. Kyseessä täytyi olla jonkinlainen massahysteria tai joukkoharha. Pelin pääohjelmoija kuitenkin vihjasi, että syynä lasten käytökseen voisi olla tietyillä pelialueilla soiva musiikki.

Tutkijat haastattelivat pelimusiikin säveltäjää, joka myönsi kuulleensa huhuja, mutta kiisti musiikin voivan aiheuttaa lasten käytöksen. Todistaakseen asian säveltäjä soitti koko teeman tutkijaryhmälle, joka ei tuntenut mitään outoa.

Seuraavaksi tutkijaryhmä otti tarkastelun alle lasten pelikokemukset. Pelitilastoja tarkastelemalla he huomasivat pian, että kuolleet ja sairastuneet lapset olivat itse asiassa pelanneet peliä varsin vähän. Lisäksi lapsilla oli kerättynä usein vain yksi tai kaksi Pokémonia. Näin lyhyellä peliajalla ei kukaan lapsista olisi voinut saavuttaa pelissä Lavender Towniksi kutsuttua aluetta.  Syyn lasten käytökseen täytyi siis löytyä jostain pelin varhaisemmasta vaiheesta, jostain, mitä tapahtui pelin ensimmäisten minuuttien aikana.

Tutkijat palasivat jälleen pelintekijöiden luo. Koettaessaan saada yhteyden kaikkiin ohjelmointiin osallistuneisiin, tutkijat huomasivat, että itse asiassa yksi ohjelmoijista, Chiro, oli tehnyt itsemurhan pian pelin ilmestymisen jälkeen.

Tämä varsin keskinkertainen koodari oli päässyt mukaan projektiin ystävänsä kautta, joka myös työskenteli pelin parissa. Chiro halusi tiettävästi tuoda peliin uudenlaisen Pokémonin, mutta muuta asiasta ei saatu irti, sillä ainoa Chiron tuntenut työntekijä tappoi itsensä jouduttuaan tutkijoiden kuulusteltavaksi.

Tutkijat olivat jälleen umpikujassa, mutta samalla kuolemantapausten määrä oli kääntynyt dramaattiseen laskuun. Alettiin epäillä, että kyse oli sitenkin massahysteriasta ja pelin suunniteltu takaisinveto peruttiin.

Sitten tutkijat saivat kirjeen.

Kirjeen oli kirjoittanut Chiro, ja sen sujautti tutkijalle kadulla laiha nainen.

Kirjeessä Chiro kertoi haaveestaan mullistaa koko peliala. Hän halusi tuoda Pokémon-peliin jotain ennennäkemätöntä. Hänellä oli idea, joka toteuttaminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Se olisi mahdollista tehdä sillä koodilla, joka pelissä jo oli. Tämän vuoksi sitä olisi mahdotonta jälkikäteen jäljittää. Muuta kirje ei paljastanut.

Nyt tutkijat tiesivät, että salaisuus oli kätketty pelin alkupuolen koodiin, mutta sen löytäminen oli mahdotonta. Ainoastaan Chiron työparina työskennellyt ohjelmoija olisi voinut auttaa, mutta hänkin oli nyt kuollut.

Tutkijat menivät tapaamaan pelin pääohjelmoijaa. Tapaaminen tallentui nauhalle. Nauhalta käy ilmi, että pääohjelmoija tiesi jotain. Hän oli jopa vaatinut Chiroa tekemään pelin alkupuolelle muutoksen, joka oletettavasti johti kuolemantapauksiin. Tapaaminen päättyi kuitenkin kaikkien kuolemaan. Niin pääohjelmoija kuin tutkijatkin löydettiin ammuttuina. Nauhuri tallensi kaiken, mutta ei paljastanut tarkkoja yksityiskohtia tapahtumista.

Peli näytti tappavan kaikki, jotka sen kanssa olivat tekemisissä.

Tutkimukset lakkautettiin. Kaikki materiaali suljettiin laatikoihin ja vietiin varastoon. Kului kymmenen vuotta.

Tutkinnasta vastannut poliisi oli jo aikaa sitten jäänyt eläkkeelle, kun hän päätti uteliaisuuttaan käydä kaiken todistusaineiston vielä kerran läpi. Menetettyään vaimonsa ja poikansa onnettomuudessa hänellä oli ollut liikaa aikaa. Tutkiessaan jälleen tätä mysteeriksi jäänyttä tapausta, hän löysi pelin. Pokémon Red oli avattu, mutta alkuperäispakkauksessaan.

Tutkija kaivoi esiin poikansa vanhan Gameboyn ja käynnisti pelin.  Hän valitsi uuden pelin. Kaikki oli normaalia, hahmo kulki ympäriinsä pelimaailmassa, puhui äidilleen, meni ulos, alkoi kuljeskella nurmikolla.

Näyttö sammui.

Ja käynnistyi uudelleen.

Vihreällä taustalla oli mustia kirjaimia.

”Come follow me, come follow me, come follow me. I miss you dad, I miss you my husband.”

Näyttö sammui taas.

Ja kun se käynnistyi uudelleen peli oli jälleen käynnissä ja Oak-niminen hahmo ohjasi pelaajaa pois nurmelta.

- Seuraa minua, se sanoi.

Tutkija löydettiin vasta usean päivän kuluttua. Hän makasi kuolleena sammunut Gameboy vierellään.

  

Uskaltaako Pokémonia pelata?

Tarinaa ei ole todistettu oikeaksi, mutta jotain omituista Lavender Townissa silti on. Lavender Town on Pokémonien hautausmaa. Pelissä, jonka keskeisinä teemoina ovat ystävyys, hauskuus ja Pokémonien kerääminen, kuoleman ajatus tuntuu vieraalta. Pokémonit kyllä tuupertuvat taisteluissa, mutta peli antaa mielikuvan, että ne on mahdollista parantaa. Siksi todellisuus iskee voimalla.  Oikeasti Pokémonit kuolevat ja joutuvat hautausmaalle, Lavender Towniin.

Idea siitä, että on jotain, jonka vain lapset näkevät tai kuulevat, on kauhutarinaperinteessä tuttu. Lavender Townissa se on ääni, joka käskee lapsia tekemään mitä? Tappamaan itsensä? Sitä on aikuisen mahdotonta tietää.

Myöskään tietokonepelien jatkuva demonisointi on tuttua mediasta. Jokaisen koulusurman yhteydessä muistetaan kaivaa esiin mitä pelejä ja kuinka paljon surmaaja on pelannut. Pokémonien yhteydessä on kritisoitu paljon myös kaupallista ajatusta pokémoninen keräämisen pakosta ja kreatioinisteja tietysti riipii ajatus alati kehittyvistä Pokémoneista.

Lisäksi on olemassa yksi todellinen tapaus, jossa Pokémonin kerrotaan vahingoittaneen lapsia.

Vuonna 1997 yksi Pokémon-sarjan jakso aiheutti lasten parissa tajuttomuutta ja oksentelua, jopa veristä sellaista. The New York Times raportoi asiasta ja selittää sen johtuvan teknisistä seikoista. Kohtauksessa käytetään päällekkäin kahta tekniikkaa. Toinen, japaniksi ”paka-paka” , hyödyntää värikkäiden valojen välkettä ja sen on tarkoitus ilmentää jännitettä, toinen, ”flash”, taas  näyttää voimakkaan valonvälähdyksen. Tämä kohtaus ilmeisesti aiheutti kouristuksia ja oksentelua. Valo välkkyi taajuudella, joka voi olla syynä omituisille oireille, joita kohtauksessa käytetty punainen valo vielä stimuloi.

Totta tai ei, Pokémon Redin tappavaksi väitettyä koodia ei tiettävästi koskaan korjattu. Pokémon Red ja Green ovat yhä olemassa ja kenties juuri nytkin jossain joku nostalgiaan vajonnut käynnistää pelin ja astuu sille samalle nurmikolle, joka on tappanut niin monia.

Ehkä se olet juuri sinä.

Lähteet:

http://kotaku.com/pokemons-creepy-lavender-town-myth-explained-1651851621

http://creepypasta.wikia.com/wiki/Lavender_Town_Syndrome

http://www.nytimes.com/1997/12/18/world/tv-cartoon-s-flashes-send-700-japanese-into-seizures.html