Ei vanhene koskaan

Kauhun vuodenaika valmistautuu täyttä päätä Halloweeniin, tuohon vuoden suurimpaan ja pyhimpään  (tai pakanallisimpaan, kummin vaan) juhlaan. Tänä vuonna sitä on olosuhteiden pakosta juhlistettava jo tulevana viikonloppuna, kokonaista viikkoa ennen virallista päivää, mutta minkäs teet.

Varsinaisena päivänä voikin käpertyä sohvalle ja nauttia mieleisensä kauhuelokuvan tai lähteä vaikka leffaan katsastamaan Annabellen!

Halloween-järjestelyjen ohella olen seurannut silmä kovana Ulvilan murhan käsittelyä oikeudessa. Nyt hiljattain tuli uutisiin myös Laajasalon tapaus, jossa koiria puolustanut nainen pahoinpideltiin hengiltä. Suomalaiset tappavat toisiaan jatkuvasti, mutta muutama tapaus on aikojen saatossa muuttunut legendaksi. Usein näitä tapauksia yhdistää nimike murha sekä se, että ne ovat jääneet selvittämättä. Bodom, Tulilahti ja Kyllikki Saari eivät vanhene koskaan. Aika näyttää miten käy Ulvilan tapauksen.

Odotellessamme (Halloweenia sekä oikeuden päätöstä) muistelemme muutamia kuuluisia,  joskin ehkä hieman vähemmän tunnettuja, selvittämättä jääneitä suomalaisia murhia.

 UUNISURMA

Niin kutsuttu uunisurma tapahtui joulukuussa 1960 Kokemäellä. Uhrina oli 33-vuotias Hilkka Saarinen eikä surman tekijä koskaan virallisesti selvinnyt.

Hilkka nähtiin viimeisen kerran elossa joulukuussa 1960. Hän eli Kokemällä, Krootilan kylässä yhdessä väkivaltaisen aviomiehensä kanssa. Pariskunnalla oli viisi lasta, jotka kaikki oli kuitenkin otettu huostaan perheen hankalan tilanteen ja isän väkivaltaisen käytöksen vuoksi.

Perheen vanhin poika kävi kotitalossaan jouluna 1960 tarkoituksenaan viettää muutama päivä vanhempiensa luona. Äiti ei kuitenkaan ollut kotona ja isä kiisti tietävänsä äidin olinpaikasta mitään.

Isä käyttäytyi koko joulun oudosti. Hän tarkkaili poikansa liikkeitä tarkasti, oli hermostunut ja esti poikaa pääsemästä perheen isoon keittiöön. Keittiön valot isä piti poissa päältä, mutta pimeässäkin poika näki, miten keittiön leivinuunin päälle vuosien saatossa kertynyt sekalainen tavara oli heitelty pitkin lattiaa. Isän rystyset olivat verillä.

Äiti pysyi poissa ja vuosien kuluessa poika kävi kotonaan aina satunnaisesti, pisimmillään hän vietti kotitalossaan muutaman päivän kerrallaan. Hän huomasi muutoksia talossa ja sen pihapiirissä. Hän tutki pihaa, päärakennuksen lattianalusen, vintin ja talon kivijalan. Myöhemmin hän tunnusteli myös leivinuunin saumoja, jotka tuntuivat vastamuuratuilta.

Vähitellen poika vakuuttui siitä, että äiti ei enää ollut elossa.

Vuonna 1966 poika oli ensimmäisen kerran yhteydessä poliisiin. Hän kertoi havainnoistaan sekä siitä, että isä oli äidin katoamisen jälkeen muurannut uunin uudelleen, vaikkei uunia oltu käytetty vuosikausiin ennen tätä. Poika kehotti poliiseja purkamaan uunin. Kirjettä ei noteerattu mitenkään.

Vasta vuonna 1972 uudet tutkijat alkoivat käydä läpi vanhoja selvittämättömiä tapauksia ja pojan kirje löytyi. Poliisit ottivat yhteyttä poikaan ja 12 vuotta Hilkan katoamisen jälkeen perheen leivinuuni viimein purettiin. Metrin syvyydestä paljastui muumioituneen naisen pää. Sitten paljastui jalkaterä ja lopulta koko ruumis.

Aviomies kielsi tietävänsä asiasta mitään.

Oikeudessa aviomies tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä kuritushuoneeseen kahdeksaksi vuodeksi, mutta koska Hilkan kuolinsyytä ei koskaan saatu selville ja kuolemantuottamus oli tekona ehtinyt vanhentua, hänet vapautettiin jo vuoden istumisen jälkeen. Aviomies muutti takaisin kotitaloonsa ja asui siellä kuolemaansa asti.

Uunisurman tapahtumapaikka on yhä pystyssä ja purettu uuni seisoo talon keskellä. Talo on ränsistynyt ja autio, eikä maanomistaja ilahdu tunkeilijoista. Tunnelmaan voi päästä kuitenkin katsastamalla Ghost Funfair -blogin kuvat.

HAUSJÄRVEN HIEKKAKUOPAT

Hausjärven hiekkakuopilla murhaaja hyökkäsi kaiken kaikkiaan kolmasti. Vuoden 1990 marraskuussa Hellu-niminen nainen oli matkalla kotiinsa Riihimäelle. Hän odotti junaa, kun tummatukkainen mies tuli paikalle ja tarjoutui kyyditsemään Hellun kotiinsa. Lievästi humalainen Hellu suostui miehen tarjoukseen.

Autossa mies tarjosi Hellulle lääkkeitä ja viinaa. Nainen pani merkille, että auton takapenkillä oli lasten turvaistuin. Hellu nukahti. Herätessään hän huomasi heidän ajavan pitkin syrjäistä metsätietä. Mies ajoi auton pimeälle hiekkakuopalle ja pysäytti sen.

Hellu poistui autosta tarpeilleen ja hänen ollessa kyykyssä mies iski naista teräaseella päähän.

Hellun pelasti paksu villapipo, jonka ansiosta isku ei ollut kohtalokas. Hellu lähti juoksemaan ja kuuli vielä miehen sanovan peräänsä ”Eipä onnistunut tällä kertaa”.

Seuravana keväänä hiekkakuopilta löydettiin pahoin silvotun naisen ruumis. Tuula Lukkarinen oli ollut matkalla Tuusulaan ja viimeinen havainto hänestä on Järvenpään Alkon edustalta. Poliisin mukaan Lukkarinen oli surmattu muualla ja kuljetettu yöllä Hausjärvelle.

Murhaaja vietti hiljaiseloa puolitoista vuotta. Loppukesällä 1993 katosi Maarit Haantie, jonka epäillään joutuneen saman hyökkääjän uhriksi, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Haantie oli seurueineen menossa järvenpääläiseen ravintolaan, mutta jostain syystä häntä ei päästetty sisään. Muu seurue kuitenkin pääsi ravintojaan, ja Haantie jäi yksin seisomaan ravintolan ulkopuolelle. Tämän jälkeen hänestä ei ole varmoja havaintoja.

Haantien laukku löytyi myöhemmin hyvinkääläisestä ravintolasta. Henkilökunta kertoi, että ravintolasta oli myöhään katoamisiltana poistettu nainen voimakkaan humalatilan takia. Samaan aikaan esiin nousi myös Lukkarisen silpomismurha.

Hiekkakuoppa, josta Lukkarisen ruumis löytyi, tutkittiin tarkkaan, mutta mitään ei löydetty. Yhä edelleen, yli 20 vuotta tapauksen jälkeen, tutkinta jatkuu.  KRP uskoo tekijän vielä löytyvän.

Paljon on spekuloitu sillä, miksi poliisi on Haantien tapauksessa päätynyt tutkimaan hiekkakuoppaa. Moni uskoo sieltä löytyneen jotain, mitä ei ole suurelle yleisölle kerrottu. Kenties ruumiskoira on merkannut paikan. Hämmästystä on herättänyt myös Haantien miesystävän käytös, kun tämä jätti avopuolisonsa ravintolan ulkopuolelle ja meni itse sisään.

Ei ole varmuutta, että Haantien kohtaloksi olisi koitunut sama sarjamurhaaja kuin Lukkarisen. Näitä kolmea naista yhdisti kuitenkin moni seikka, mm. alkoholin käyttö, hiusten väri ja asuinympäristö ja siksi poliisi pitää tekijää samana.

JUSSI HELASVUON  TAPAUS

Jussi Helasvuo oli kuolleessaan 28-vuotias. Hänet murhattiin Punavuoressa sijaitsevaan asuntoonsa heinäkuisena torstaina vuonna 1988. Jussia alettiin kaivata töissä heti seuraavana päivänä ja isä huolestui, kun poika ei vastannut puhelimeen. Katoamisilmoitus tehtiin lauantaina.

Helasvuon asunnolla kävivät tutkimassa isä, sisar ja talonmies, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Mikään ei viitannut omaehtoiseen katoamiseen tai rikokseen.

Elokuun alussa isä meni jälleen asunnolle ja törmäsi voimakkaaseen hajuun. Helasvuon ruumis löytyi asunnossa olevaan vuodesohvaan kätkettynä.

Asunnossa ei ollut merkkejä veriteosta. Helasvuota oli puukotettu, mutta vain eteisessä olleista kengistä löytyi vähäisiä veriroiskeita.

Mikäli Helasvuo on surmattu asunnollaan, on murhaajalta vienyt useita tunteja siivota paikat siihen kuntoon, kuin ne ruumiin löytyessä olivat. Ruumiin paketoiminen ja kätkeminen ovat niin ikään vieneet aikaa puolesta tunnista jopa kahteen tuntiin. Murhaaja on saanut toimia rauhassa, joskin spekuloidaan myös sillä, että Helasvuo olisi tapettu muualla ja tuotu kuolleena asuntoonsa.

Helasvuolla oli tuomio huumausainerikoksesta, mutta narkomaani hän ei tuttavien mukaan ollut. Huumevelkoja Helasvuolla tuskin oli. Hän oli juuri saanut ison perinnön ja hänellä oli vakituinen työpaikka, joten mahdolliset velat olisi ollut mahdollista kuitata helposti. Helasvuon asunnolta ei myöskään oltu varastettu mitään, mikä viittaa siihen, että murhan motiivi ei ollut raha.

Motiiviksi on epäilty mustasukkaisuutta. Jussi oli poikamies ja asunnolle on saattanut eksyä varattu nainen. Motiivia on myös haettu Jussin seksuaalisesta suuntautumisesta. Liikkuu paljon huhuja, että Jussi olisi ollut homoseksuaali, mutta hänellä oli ollut myös naissuhteita.

Ruumiin huolellinen piilottaminen viittaisi siihen, että koko sohva ruumiineen on ollut tarkoitus kantaa myöhemmin pois asunnolta, mutta aika ei ole riittänyt. Vanha vuodesohva olisi helppo hylätä vaikkapa taloyhtiön roskalavalle.

Sohva ja ruumis ovat kuitenkin painaneet paljon, vaikka Jussi olikin hoikka. Ehkä murhaaja ei ole saanut riittävästi kantoapua kyseenalaiselle muuttokuormalleen.

Lisäksi murhaaja oli jättänyt kotiavaimet asuntoon ja murtautuminen olisi viimeistään herättänyt epäilyksiä. Myös ruumiin käärimiseen käytetyn, mansikoiden suojaamiseksi tarkoitetun muovin alkuperää koetettiin selvittää, mutta sekään johtolanka ei vienyt minnekään.

Jussi viihtyi taiteilija Ior Bockin porukoissa. Myös sieltä on haettu mahdollista motiivia ja syyllistä teolle, mutta ketään ei koskaan otettu kiinni tai edes epäilty.

Lisää näistä ja muista suomalaisista selvittämättömistä henkirikoksista löytyy googlaamalla sekä wikipediasta ja osoitteesta murha.info.

Nyt nöyrä blogistinne alkaa laskeutua Halloweenin hämärään ja palaa tähän todellisuuteen jälleen ensi viikolla!