Tappajaklovnit ja riivatut nuket

Halloween on enää muutaman viikon päässä ja Kauhun vuodenaika koettaa varovasti herätä horroksestaan ja aktivoitua jälleen.

Pahoittelen pitkää taukoa, mutta opiskelujen aloitus, ero, työharjoittelu ja muutto ovat vieneet viimeiset puoli vuotta. Se ensimmäinen puoli vuotta oli luovaa taukoa.

Halloween-kutsut lähtivät jo yli viikko sitten. Tänä vuonna teemana on (kuten muuten American Horror Storyn viimeisimmässä kaudessakin) S I R K U S. Sirkusorientaation innoittamana päätin perehtyä tässä varovaisessa herättelypostauksessa pelleihin. Sitä kautta törmäsin myös tappaviin nukkeihin, toiseen ikisuosikkiini kauhun maailmassa. 

PELLET

Henkilökohtaisesti olen aina kammonnut sirkuksia jo niiden harjoittaman eläinten hyväksikäytön vuoksi ja liitän sirkusestetiikan ensisijaisesti kauhuun. Tähän on vaikuttanut vuosien saatossa varmasti voimakkaimmin kymmenenvuotiaana tajuntaan iskenyt Tim Curryn Pennywise-tulkinta, joka edelleen etsii vertaistaan.

Vaikka Pennywise lienee kiistatta tunnetuin, tappajaklovneja on muitakin. Esimerkiksi scifikauhukomediassa Killer Klowns from Outer Space (1988) klovneja muistuttavat avaruusolennot laskeutuvat maahan ja sieppaavat ynnä teurastavat ihmisiä ravinnokseen. Myös Batmanin arkkivihollinen, Jokeri, on klovni.

Vaikka klovnin perinteisesti  mielletään edustavan iloa ja hauskuutta, on tämän perinteisen käsityksen rinnalle syntynyt hyvin vahva pahan klovnin arkkityyppi. Sen alkuperä on epäselvä. Hahmo esiintyy epäsäännöllisesti pitkin 1800-lukua, muun muassa Edgar Allan Poen novellissa Hop-Frog (1849).  Catuelle Mendès’n  La femme de Tabarinissa (1874) sekä Ruggero Leoncavallon Pagliaccissa kummassakin on keskeisinä hahmoina tappavia klovneja.

Pahan klovnin käsite on läheisessä suhteessa irrationaaliselle klovnien pelolle (engl. coulrophobia).  

KILLER CLOWN

Tappajaklovneille löytyy esikuva todellisuudesta.  Killer Clown –lisänimellä tunnettu John Wayne Gacy tappoi tiettävästi ainakin 33 teinipoikaa ja nuorta miestä Chicagossa, Illinoisissa vuosien 1972 ja -78 välillä.

Kaikki murhat tapahtuivat Gacyn kotona. Uhrit siepattiin tai huijattiin asuntoon ja yhtä lukuun ottamatta heidät tapettiin joko kuristamalla tai tukehduttamalla. (Ensimmäisen uhrinsa Gacy puukotti kuoliaaksi.) Ensimmäiset 26 uhriaan Gace hautasi talonsa maakellariin ja kolme seuraavaa muualle tontilleen. Neljä viimeistä paiskattiin Des Plains Riveriin.

Gacy tuomittiin 33 murhasta, joista 12 hän sai kuolemantuomion maaliskuussa 1980. Hän vietti 14 viimeistä vuottaan kuolemansellissä, kunnes hänet teloitettiin myrkkyruiskeella toukokuussa 1994.

Lisänimi Killer clown tulee Gacyn luomasta Pogo the Clown –nimisestä hahmosta, joksi Gace pukeutui useissa hyväntekeväisyys- ja varainkeruutapahtumissa.

NUKET

Nukketeemaa sivusin aikanaan jo hiukan Chucky-postauksessa, mutta nyt lienee sopiva aika esitellä muutama muukin tunnettu tappava nukke.

ROBERT:

Robert (Robert the Doll, Robert the Haunted Doll, Robert the Echanted Doll) kuului aikanaan maalari ja kirjailija Robert Eugene Ottolle. Nuken sanotaan olevan riivattu.

Robert muistuttaa 1900-luvun alun amerikkalaista seiloria. Nuken hiusten on väitetty olevan oikeaa ihmishiusta, mutta todellisuudessa on tehty synteettisestä, villaa muistuttavasta narusta. Eugene sai nuken lahjaksi vuonna 1906 bahamalaiselta palvelijalta, joka oli jostain syystä kiukustunut Otton perheeseen. Pian tämän jälkeen perhe huomasi nukessa jotain outoa. Eugenen vanhemmat kuulivat lapsensa usein puhuvan nukelle ja kuulivat, miten nukke vastasi.  Aluksi vanhemmat kuvittelivat, että Eugene puhuu itsekseen ääntään muuttaen, mutta myöhemmin heidän väitetään huomanneen, että nukke todella puhui.

Naapurien mukaan nukke liikkui asunnossa ikkunasta toiseen, kun perhe oli poissa. Joskus nukke myös nauroi. Vieraat kertoivat huomanneensa Robertin ilmeiden muuttuvan.

Kun Eugene kuoli vuonna 1974, nukke unohtui ullakolle, kunnes talo myytiin. Uuden perheen 10-vuotiaasta tytöstä tuli Robertin uusi omistaja. Pian tämän jälkeen tyttö alkoi väittää Robertin liikkuvan huoneessa ja nuken yrittäneen hyökätä hänen kimppuunsa. Hän pysyi tarinassaan vielä aikuisenakin.

Robertin sanotaan olleen esikuvana Child’s Play elokuvien Chuckylle.

Tällä hetkellä nukke on näytteillä Key Westissä, Floridassa.

ANNABELLE:

Annabelle on alunperin räsynukke. Tarkalleen ottaen Raggedy Ann Doll, jonka nimettömäksi jäävä äiti osti aikuiselle tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi. Tytär, Donna, oli pian valmistumassa sairaanhoito-opistosta ja asui opiskelutoverinsa kanssa.

Nopeasti Annabellen muutettua asuntoon, tytöt huomasivat, ettei kaikki ole kunnossa. Nukke tuntui vaihtavan ensin asentoa ja myöhemmin myös paikkaa aina kun tytöt olivat poissa asunnolta.  Myöhemmin Annabelle alkoi jättää jälkeensä myös pergamentille kirjoitettuja viestejä, joissa muun muassa pyydettiin apua.

Vajaa kaksi kuukautta näiden tapahtumien alkamisen jälkeen Donna ja hänen kämppiksensä Angie palasivat kotiin pitkän koulupäivän jälkeen.  Kumpikaan ei enää yllättynyt löytäessään nuken eri paikasta kuin mihin he olivat sen jättäneet.  Annabelle makasi Donnan sängyllä ja sen käsissä ja rinnassa oli verta.

Tämän jälkeen ystävykset päättivät ottaa yhteyttä meedioon. Meedion avulla tytöt saivat kuulla tarinan nuoresta tytöstä nimeltä Annabelle Higgins, jonka ruumis löydettiin pellolta, jonka päälle tämä nuorten naisten asuttama talo oli sittemmin rakennettu.

Annabelle oli ollut kuollessaan 7-vuotias, mutta tarkkaa kuolinsyytä meedio ei kyennyt kertomaan. Koska Annabellen henki oli yksinäinen, hän oli ottanut yhteyttä Donnaan ja Angieen. Nyt Annabelle pyysi lupaa muuttaa sieluineen nukkeen. Tytöt suostuivat, koska pyyntö tuntui harmittomalta  ja työssään sairaanhoitajina tytöt näkivät riittävästi kärsimystä päivittäin. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, mihin tämä hyväntahtoinen teko voisi johtaa.

Tyttöjen ystävä Lou aisti Annabellessa alusta lähtien jotain, mistä ei pitänyt. Yöpyessään asunnolla hän näki painajaisia ja kerran Lou sai nuken läsnä olleessa rintaansa haavoja. Tämän jälkeen tytöt ottivat yhteyttä pappiin, joka ilmoitti asiasta esimiehilleen. Tätä kautta paikalle kutsuttiin Ed ja Lorraine Warren, demonologit, jotka tutkivat myös kuuluisaa Amityvillen tapausta.

Warrenit ihmettelivät, miten helposti tytöt olivat päästäneen aaveen asumaan nukkeen. Kävi nimittäin ilmi, ettei Annabellea ollut koskaan ollutkaan ja tyttöjä oli huijattu.  Haastateltuaan tyttöjä, tutkittuaan Loun haavat ja saatuaan selville, ettei kukaan ollut koskaan nähnyt  pienen tytön haamua talossa, Warrenit tulivat siihen tulokseen, että nukkeen oli asettunut demoni. Nukke itsessään ei ollut pahan riivaama, vaan pikemminkin käytävä helvetin ja tämän maailman välillä. Ed Warren tiesi kertoa, etteivät demonit milloinkaan riivaa esineitä vaan ihmisiä ja siksi kaikki olivat nyt vaarassa. Oli vain ajan kysymys koska demoni päättäisi siirtyä nukesta ihmiseen.

Järjestettiin manaus, jonka jälkeen Annabelle suljettiin lasikantiseen arkkuun ja sijoitettiin Warrenien kokoelmiin. Yhä edelleen se kykenee liikkumaan ja kerran sen sanotaan hyökänneen erään uhkarohkean museovieraan kimppuun. Nuori mies avasi Annabellen arkun kannen ja nukke raapaisi miestä. Mies säikähti ja lähti naisystävineen pakoon. Vain hetkeä myöhemmin heidän moottoripyöränsä suistui tieltä ja mies kuoli.

Annabellen tarinasta on tehty elokuva The Conjuring - Kirottu (2013).

Annabellea säilytetään yhä Warrenien okkultististen esineiden kokoelmassa Monroessa, Connecticutissa.

MIKSI PELLE TAI NUKKE PELOTTAA?

Tähän on esitetty hypoteesia, jonka karkea suomennos on outo laakso (uncanny valley). Alunperin hypoteesi esitettiin robotiikan yhteydessä, mutta se soveltuu hyvin myös pelleihin ja nukkeihin.

Hypoteesi väittää, että kun robotista tehdään vähitellen enemmän ja enemmän ihmisen kaltainen, ihminen suhtautuu robottiin myönteisemmin. Jossain vaiheessa saavutetaan kuitenkin piste, jossa suhtautuminen muuttuukin yllättäen erittäin torjuvaksi. Siinä vaiheessa robotit alkavat näyttää pelottavilta ja vaarallisilta ihmisiltä. 

Nimitys outo laakso kuvaa ajatusta siitä, että melkein ihmisen kaltainen vaikuttaa liian oudolta ja vaaralliselta herättääkseen empaattisia tunteita.

LOPUKSI

Jos nuket eivät pelota, voit näin Halloweenia odotellessa tuijotella DollHouseCamia. Kamera kuvaa joukkoa nukkeja, joiden väitetään elävän. Onnistuneet kuvakaappaukset voi päivittää foorumille, jossa moni muukin tuijottaa herkeämättä nukkien mahdollisia liikkeitä.

DollHouseCam ei ole suora nettistream, vaan kuvan pitäisi päivittyä noin kymmenen sekunnin välein.

Oiken hullun (mielipuolisen, maanisen ja psykoottisen) hauskaa Halloweenin odotusta!