Aavelaivat

Aavelaivaksi kutsutaan alusta, jolla ei ole kyydissään elävää miehistöä. Aavelaiva voi olla puhtaasti tarua, kuten Lentävä hollantilainen tai todellinen hylky, joka on löydetty ajelehtimasta mereltä vailla (elävää) miehistöä. Myös käytöstä poistettua, muttei vielä romutettua alusta voidaan kutsua aavelaivaksi. Tässä jutussa esittelen kolme todellista aavelaivaa.

 Ourang Medan

S.S. Ourang Medan oli aavelaiva, joka tarinan mukaan upposi Indonesian lähellä sen jälkeen, kun sen koko miehistö oli kuollut erikoisissa olosuhteissa. Tarinan todenperäisyys on kyseenalaistettu ja on epäilty, ettei koko alusta koskaan ollut edes olemassa. Aavelaivoista puhuttaessa Ourang Medan on kuitenkin legenda.

Lähteestä riippuen joko kesäkuussa 1947 tai helmikuussa 1948 kaksi amerikkalaisalusta,  City of Baltimore ja Silver Star, poimivat  hätäviestin purjehtiessaan Malakansalmen tuntumassa. Viestin lähettäjänä oli hollantilainen Ourang Medan ja se kuului näin:

”S.O.S. from Ourang Medan * * * we float. All officers including Captain, dead in chartroom and on the bridge. Probably whole of crew dead * * *.”

Tätä seurasi muutama satunnainen piste ja viiva, jotka eivät merkinneet mitään.

Sitten: ”I die”.

Eikä muuta. Ourang Medan vaikeni iäksi.

Silver Star paikansi aluksen ja lähti apuun. Se löysi ilmeisen vahingoittumattoman aluksen, joka kuitenkin oli ihmisruumiiden peitossa. Ruumiit retkottivat selällään, jähmettyneet kasvot kääntyneinä kohti aurinkoa, suut auki ja silmät taivaalle tuijottaen. Ruumiissa ei näkynyt väkivallan merkkejä. Myös alus vaikutti vahingoittumattomalta.

Kukaan Ourang Medanin miehistöstä ei ollut elossa.

Laivan kapteeni löytyi komentosillalta, muu miehistö makasi pitkin alusta. Hätäviestin lähettäneen upseerin sormet lepäsivät yhä lennättimellä.

Lähes välittömästi Silver Starin miehistön astuttua laivaan ja todettua kaikki kuolleiksi, Ourang Medan syttyi tuleen. Amerikkalaismiehistö pakeni laivasta ja vähän tämän jälkeen Ourang Medanin nähtiin räjähtävän ja uppoavan.

Ourang Medanin kohtalo on yhä arvoitus, mutta erilaisia teorioita on esitetty.

Aluksen on epäilty salakuljettaneen kemikaaleja. Meriveden päästyä sisään laivan ruumaan, nämä kemikaalit olisivat reagoineet ja kaasuuntuneet. Syntyneet myrkkykaasut olisivat sitten tappaneet miehistön joko tukehduttamalla tai myrkyttämällä. Myöhemmin merivesi saattoi reagoida ruumassa mahdollisesti olleen nitroglyseriinin kanssa aiheuttaen tulipalon ja räjähdyksen, josta Silver Starin miehistö raportoi. Alus on myös saattanut kuljettaa hermokaasua, joka koitui miehistön kohtaloksi.

Toinen teoria esittää, että miehistön kuoleman syynä olisi ollut huonosti vartioitu tai viallinen höyrykattila, josta vapautunut häkä olisi tappanut miehistön. Myöhemmin höyrykattila saattoi sytyttää koko aluksen tuleen ja aiheuttaa räjähdyksen.

Myös ufojen ja yliluonnollisten ilmiöiden syytä Ourang Medanin tuhoon on pohdittu. Perusteluina on esitetty luonnollisen kuolinsyyn epäselvyys tai jopa puuttuminen, kuolleiden kasvoilla olleet kauhistuneet ilmeet ja huhu, jonka mukaan yksi kuolleista olisi osoittanut kohti tuntematonta vihollista.

Tapahtumien todenperäisyydestä kiistellään ja niistä on myös kirjoitettu paljon. Ensimmäiset jutut ilmestyivät hollantilais-indonesialaisessa sanomalehdessä helmi-maaliskuussa 1948.

Lehti julkaisi aiheesta kolmen osan juttusarjan, joka poikkesi tässä esitetystä kertomuksesta.

Silver Starin nimeä jutuissa ei mainita, mutta Ourang Medanin löytymispaikka kerrotaan tarkasti. Juttusarjassa kerrotaan myös yhdestä miehistön jäsenestä, jonka väitetään selviytyneen Ourang Medanin tuhosta. Lähetyssaarnaajat löysivät miehen Pokaakkun atollilta, jossa mies teki kuolemaa. Ennen kuolemaansa mies kertoi lähetyssaarnaajille Ourang Medanin kuljettaneen huonosti pakattua rikkihappoa, jonka kaasuja vapautui rikkinäisistä säiliöistä. Nämä  myrkylliset kaasut tappoivat miehistön.  Miehen mukaan Ourang Medan oli ollut matkalla nimettömästä kiinalaissatamasta Costa Ricaan ja se pyrki kaikin keinon välttelemään virallisia tahoja. Tämän kerrottuaan miehistön viimeinen jäsen, nimettömäksi jäävä saksalaismies, kuoli.

On epäselvää, oliko Ourang Medania todellisuudessa koskaan edes olemassa. Aluksen tiedot puuttuvat Lloyd’s Shipping Register- nimisestä laivojen luokituslaitoksen rekisteristä. Ourang Medan –nimisestä aluksesta ei löydy mainintaa minkään maan rekisteristä, ei edes Hollannin, jonka lipun alla se tiettävästi seilasi. Lisäksi kaikenlainen tieto aluksen rakennusvaiheista ja historiasta puuttuu. Myöskään onnettomuudesta tai sen tutkinnasta ei ole löydetty raportteja. Jo pelkästään aluksen kuljettama lasti on ollut niin vaarallista, että siitä olisi tuohonkin aikaan tehty tarkat kirjaukset ellei kyse sitten todella ollut salakuljetuksesta.

S.S. Ourang Medan lepää ikuisesti Tyynen valtameren pohjassa, lähellä Indonesian rannikkoa ja sen hylky kätkee sisäänsä kammottavan salaisuuden.

Lähteet:

Mysteriousuniverse.org

Wikipedia

Mary Celeste

Marraskuun alkupuolella 1872 kuunari Mary Celeste aloitti purjehduksensa New Yorkista Genovaan. Mukanaan sillä oli seitsenhenkinen miehistö, kapteeni sekä Briggsien perhe, isä äiti ja kaksivuotias Sophia. Ruumassa matkasi 1701 tynnyrillistä spriitä (joissain lähteissä puhutaan myös viinistä).

Noin kuukautta myöhemmin Mary Celeste nähtiin purjehtimassa täysin purjein Portugalin rannikon tuntumassa. Mary Celesten huomasi Dei Gratia –niminen alus, jonka päällikkö tunsi hyvin Briggsien perheen. Hän tiesi, että Mary Celesten olisi jo pitänyt olla perillä Genovassa, mutta sen sijaan Mary Celeste purjehti yhä Atlantilla epävakaasti ja purjeet revenneinä.

Tarkkailtuaan alusta hetken Dei Gratian kapteeni lähetti kolme miestä tutkimaan alusta.

Saavuttuaan perille miehet huomasivat, että aluksen miehistö oli kadonnut. Laiva vaikutti olevan hyvässä kunnossa, joskin se oli kastunut sisältä. Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että alus olisi jätetty uppoamisvaaran vuoksi. Pelastusvene puuttui, samoin kuin aluksen navigointilaitteet.

Yhdeksän spriitynnyriä oli tyhjänä ja laivan kaikki paperit kadoksissa. Lokikirja oli kuitenkin jäljellä. Viimeinen merkintä oli tehty 25. marraskuuta eikä merkinnässä mikään viitannut onnettomuuteen.

Mary Celesten miehistön ja Briggsien kohtalo on yhä arvoitus. Katoamisen syyksi on ehdotettu merirosvoja, myrskyä ja ruokamyrkytystä. Myös ufoja on tarjottu selitykseksi. Miehistön jäsenten tavarat olivat tallella lukuun ottamatta kahden saksalaisveljeksen tavaroita. Heidän epäiltiin murhanneen miehistön ja paenneen pelastusveneellä. Todellisuudessa veljekset olivat menettäneet aikaisemmin samana vuonna omaisuutensa haaksirikossa ja olivat nyt matkalla perheidensä luokse.

Vaikka alus oli ehjä, oli sen keulassa molemmin puolin lähes identtiset vauriot. Näiden vaurioiden syntyä ei ole saatu selvitettyä, mutta asiassa epäiltiin vakuutuspetosta. Höyrylaivat olivat tuohon aikaan syrjäyttämässä purjelaivat eikä ollut tavatonta, että purjelaivoja upotettiin tai vahingoitettiin vakuutusrahojen toivossa.

Merirosvojen hyökkäystä vastaan puhuu se, että laivan alkoholilasti oli lähes koskematon.  Huonoa säätä on turha syyttää, sillä laiva oli hyvässä kunnossa eivätkä muut samaa reittiä purjehtineet alukset olleet raportoineet huonosta säästä. Myös tsunamia tai maanjäristystä on epäilty, mutta myöskään sellaisia ei tuolloin oltu havaittu. Lisäksi koko miehistön katoaminen edellyttäisi, että jokainen heistä olisi seissyt laivan kannella aallon pyyhkäistessä aluksen yli. Tämä on hyvin epätodennäköistä.

Laivan ruumassa ollut alkoholi on saattanut aiheuttaa tulipalon. Tällaisessa tapauksessa miehistö on luultavasti evakuoinut itsensä pelastusveneeseen ja jättäytynyt köyden päähän laivasta seuraamaan tilannetta. Jossain vaiheessa pelastusvene on kuitenkin mahdollisesti irronnut ja miehistö on ajautunut liian kauas Mary Celestestä.  

Huomio kiinnittyy myös siihen, miksi viinatynnyreistä yhdeksän oli tyhjiä. Nämä yhdeksän tynnyriä olivat punaista tammea eivätkä valkoista, kuten muut. Punainen tammi on puuna huokoisempaa ja päästää näin ollen helpommin lävitseen höyryä. Pienikin kipinä, esimerkiksi tynnyreiden yhteen hankautumisesta syntynyt, on saattanut yhdessä höyrystyneen alkoholin kanssa aiheuttaa suuren räjähdyksen. Vaikka laiva oli löydettäessä ehjä eikä räjähdystä ollut tapahtunut, on miehistö kuitenkin saattanut evakuoida itsensä varmuuden vuoksi.

Tätä teoriaa vastaan sotii kuitenkin moni asia. Ensinnäkin ruuma oli löydettäessä lukittu. Lastia purettaessa ei havaittu alkoholin hajua eikä ruumassa ollut merkkejä vuotaneesta alkoholista. Lisäksi höyrystyminen vaatii riittävän lämpötilan, eikä sellaisia olosuhteita ollut matkalla.

On myös mahdollista, että Mary Celeste eksyi. Aluksen tiedetään poikenneen kurssilta väistääkseen myrskyä ja tämän vuoksi kapteeni on saattanut olla epävarma laivan sijainnista. Myös Mary Celesten löytänyttä Dei Gratian miehistöä on epäilty syylliseksi miehistön katoamiseen.

Mary Celesten miehistö katosi ja vei mukanaan suuren salaisuuden. Katoamista seuranneen vuoden alussa löydettiin Espanjan rannikolta kaksi pientä lauttaa, joista toisella lepäsi neljä ja toisella yksi ruumis, joka oli kääritty Amerikan lippuun. On epäilty, että nämä ruumiit olisivat kuuluneet Mary Celesten miehistön jäsenille, mutta ruumiiden henkilöllisyyttä ei koskaan selvitetty.

Lähteet:

Sometimes Interesting

Wikipedia

Carroll A. Deering

Carrol A. Deering löydettiin ajelehtimasta Pohjois Carolinasta 1921. Sen miehistö oli kateissa ja epäiltiin, että sen kohtaloksi olisi koitunut Bermudan kolmio.

Deering lähti viimeiselle matkalleen elokuussa 1920 lastinaan hiiltä. Sen oli tarkoitus purjehtia Norfolkista, Virginiasta Rio de Janeiroon, jonne se saapuikin 8. syyskuuta. Deering jatkoi matkaansa joulukuun alussa ja pysähtyi täydentämään varastojaan Barbadoksella. Yliperämiehen ja kapteenin välillä ilmeni epäsopua. Yliperämiehen kuultiin jopa uhkailevan kapteenia tämän selän takana, minkä vuoksi yliperämies pidätettiin, mutta jo tammikuussa kapteeni armahti yliperämiehen ja purjehdus jatkui kohti Hampton Roadsia.

Seuraavan kerran alus nähtiin Pohjois-Carolinassa tammikuun lopulla 1921, kun se ohitti majakkalaivan. Majakkalaivan kapteeni kertoi laihan, punahiuksisen miehen tervehtineen häntä ja kertoneen vierasmaalaisella aksentilla, että alus oli menettänyt ankkurinsa. Kapteeni merkitsi asian ylös, muttei voinut raportoida asiasta eteenpäin, sillä radio oli mykkä. Hän pani merkille, että miehistö vaelsi laivan kannella, alueilla, jonne miehistöllä ei tavallisesti ollut asiaa. Seuraavana päivänä Deering ohitti SS Lake Elon –nimisen aluksen. Tämän viimeisen kohtaamisen  perusteella on voitu päätellä Deeringin ajautuneen omituiselle kurssille.

Tammikuun viimeisenä päivänä Deering nähtiin Cape Hatterasin rannikolla, alueella joka oli tunnettu vaarallisuudestaan. Siellä haaksirikko ei ollut harvinaisuus ja myös Deering oli ajautunut karille. Sen runko oli vaurioitunut ja purjeet märät. Tuolloin pelastusalukset yrittivät ottaa Deeringiä kiinni, mutta epäonnistuivat huonon sään vuoksi. Lopulta alukseen päästiin käsiksi helmikuun alussa ja välittömästi kävi selväksi, että se oli hylätty.

Deeringin lokikirja ja navigointilaitteisto puutuivat ja miehistön henkilökohtaiset tavarat sekä pelastusveneet olivat poissa. Ruokaa oli valmisteltu muutamaksi päiväksi ennen laivan hylkäämistä. Rannikkovartiosto koetti pelastaa alusta turhaan. Lopulta Deering upotettiin maaliskuun alussa dynamiitilla, sillä sen katsottiin olevan vaaraksi muille aluksille.

Miehistön katoamista alettiin tutkia. Alueella, jolla miehistö oli kadonnut, oli hukkunut myös monia muita aluksia. Osa katoamisista selittyi myrskyllä, muttei Deeringin mysteeri. Erilaisia teorioita esitettiin ja varsinkin aluksi epäiltiin katoamisen aiheuttajaksi ulkopuolista tahoa, erityisesti merirosvoja. Todisteita tai epäiltyjä ei kuitenkaan löydetty.

Myös kapinaa epäiltiin. Erityisesti Barbadoksen tapahtumat viittasivat siihen, etteivät kapteenin ja miehistön väliset suhteet laivalla olleet kunnossa. Lisäksi majakkalaivaa tammikuussa tervehtinyt laiha, punahiuksinen mies ei varmuudella ollut laivan kapteeni. Mitään varmoja todisteita kapinastakaan ei kuitenkaan ole.

Alus seilasi myös Bermudan kolmion alueella ja monet ovat halunneetkin selittää miehistön katoamista yliluonnollisilla tapahtumilla. Viimeinen havainto miehistöstä ja laivan lopullinen upotuspaikka ovat kuitenkin kaukana siitä alueesta, jota kutsutaan Bermudan kolmioksi.

Virallinen syy miehistön katoamiselle jäi selvittämättä.

Jälleen kerran meri kätkee syvyyksiinsä lopullisen totuuden.

Lähteet:

Wikipedia

National Park Service